Hyvinvointivaltion lapset luokkakuvassa
Blogi, Kynävieras

Hyvinvointivaltion lapset luokkakuvassa

Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori Jorma Niemelän kolumni on jatkoa EVAn ja Kirkon Sosiaalifoorumin keskustelutilaisuudelle, jonka teemana oli hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus. Niemelä uskoo, että globaalissa kilpailussa menestyäksemme Suomen on kasvettava sosiaalisen eheyden yhteiskunnaksi.

Maapalloistuvan talouden, teknologisen kehityksen, v√§est√∂n ik√§√§ntymisen, ty√∂tt√∂myyden ja perherakenteiden muutoksen vuoksi on katsottu, ett√§ hyvinvointivaltio on mahdollisimman nopeasti ohjattava katkaisuhoitoon ‚Äď mutta ei nyt sent√§√§n saattohoitoon. Suomessa on varsin laaja yhteisymm√§rrys siit√§, ett√§ hyvinvointivaltio on s√§ilytett√§v√§. Yksil√∂idympi keskustelu tuo esiin varsin erilaisia n√§kemyksi√§ siit√§, mink√§ laajuisten muutosten edess√§ hyvinvointivaltiomme tulisi olla.

Kaikkein rajuimpien kannanottojen taustalle kannattaa maalata kuva, että julkinen taloutemme on ehdottomasti liian raskas. Kannattaa myös korostaa sosiaali- ja terveydenhuoltomme olevan sellainen köntysmäisen mammutti, joka suhteellisen välittömästi kannattaisi korvata nopealiikkeisemmillä luonnonolioilla.

Sen sijaan moisesta maalauksesta kannattaa unohtaa, että Tilastokeskuksen toissa vuotta koskevien laskelmien mukaan julkisyhteisöjemme menoista noin kymmenesosa on elinkeinoelämän tukea.

Niin ikään kannattaa unohtaa, että eurooppalaisessa vertailussa sosiaali- ja terveydenhuoltomme osoittautuu kohtuullisen tehokkaaksi ja varsin tulokselliseksi. Sosiaaliturvan ja -palveluiden tuottamisessa Suomi on erityisen tehokas maa. Olemme kyenneet vanhan EU:n maista ainoana saavuttamaan hyvät tulokset keskimääräistä pienemmillä kustannuksilla tulonjaon tasaisuudessa ja köyhyyden vähäisyydessä.

Makrotasolla tarkasteltuna myös Suomen terveydenhuoltojärjestelmä toimii eurooppalaisesti vertailtuna tehokkaasti. Koko terveydenhuoltojärjestelmään käytetyt voimavarat ovat sekä euroina että osuutena bruttokansantuotteesta Länsi-Euroopan alhaisempia, jopa poikkeuksellisen pienet. Viidentoista vanhan EU-maan vertailututkimuksessa suomalaiset olivat kaikkein tyytyväisimpiä terveydenhuoltoonsa. (Ks. Heikkilän, Kauton ja Teperin selvitys valtioneuvoston kanslialle 9.5.2005.)

Mutta onko kaikki siis hyvin? Molemmat järjestelmät, sekä sosiaalihuolto että terveydenhuolto, epäonnistuvat mielestäni tärkeimmässä: köyhien auttamisessa. Meidän köyhämme ovat muiden Pohjoismaiden ja Manner-Euroopan maiden köyhiä köyhempiä. Suomalaisen yhteiskunnan todellisia kipupisteitä ovat muun muassa pitkäaikaistyöttömien ja köyhien lapsiperheiden määrä ja asema.

Meill√§ ovat my√∂s poikkeuksellisen suuret terveyserot, jotka m√§√§r√§ytyv√§t sosiaalisen aseman mukaan. Koulutuksella, el√§m√§ntavoilla ja monilla muilla taustatekij√∂ill√§ on merkityst√§ terveydelle, mutta suomalainen terveydenhuoltoj√§rjestelm√§ ‚Äď erityisesti yksityisl√§√§k√§rij√§rjestelm√§n ja ty√∂terveyshuollon kautta ‚Äď suosii rikkaita tai hyv√§tuloisia.

On my√∂s syyt√§ muistaa, ett√§ l√§hes kauttaaltaan ilmaisesta, korkeatasoisesta hyvinvointivaltiomme koulutusj√§rjestelm√§st√§ parhaan hy√∂dyn olemme repineet me korkeasti koulutetut ja sit√§ kautta usein my√∂s hyv√§tuloiset ihmiset. Hyvinvointivaltion luokkakuvassa leveimmin nauravia hymypoikia ja ‚Äďtytt√∂j√§ taidammekin olla me hyv√§osaiset. Verovaroin rakennettu j√§rjestelm√§ takaa parhaiten meid√§n palvelumme.

No, laitetaanpa hyvinvointivaltio remonttiin. Poistetaan yritystuet ‚Äď siit√§ tulee jo huomattava s√§√§st√∂ julkisissa menoissa. Supistetaan sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluita ja -etuja rikkailta. K√∂yhilt√§h√§n niit√§ ei nyt kannata poistakaan, kun muutenkin niit√§ niin v√§h√§n suhteessa muuhun v√§est√∂√∂n saavat ja k√§ytt√§v√§t. Kuka nyt n√§lk√§isen suusta viimeisen leiv√§n veisi?

Kolumnissa tällainen irrottelu sallittaneen. Vakavasti ottaen en kannata yritystukien poistamista. Se on yksi Suomen menestyksen selitystekijöitä. Kannatan myös universaaleja, kaikille kuuluvia hyvinvointipalveluja.

Kannatan myös sitä, että hyvinvointivaltiosta käytävä keskustelu perustuisi oikeisiin lähtökohtatietoihin. Sosiaali- ja terveydenhuollossamme on toki paljon tehostamisen ja korjaamisen varaa siitä huolimatta, että olemme jo Euroopan tehokkaimpia. Eikä voimavarojamme välttämättä käytetä tarkoituksenmukaisimmin hyvinvointia tukeviin palveluihin ja tulonsiirtoihin kuten tuore selvitys osoittaa. Tarvitaan palvelurakenteen, johtamisen ja käytäntöjen määrätietoista kehittämistä ja uudistustyötä.

Vaikka n√§en, ett√§ osa ‚Äď varsinkin ns. bulkkipalvelut ‚Äď voidaan tuottaa my√∂s markkinoiden kautta, sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikan kokonaisuutta ei saa mielest√§ni markkinallistaa. Markkinat hakeutuvat sinne, mist√§ l√∂ytyy tehokkuutta, tuottavuutta ja maksukyky√§. Sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikan idea perustuu muuhun kuin markkinalogiikkaan.

Markkinallistuminen saattaa kyllä tuottaa alalla kasvua. Kasvu ei välttämättä ohjaudu kuitenkaan yhteiskunnallisesti, kansanterveydellisesti ja sosiaalisesti tunnistetun tarpeen mukaan. Täyden markkinallistumisen kannattajaksi lienee parasta siirtyä vasta sitten, kun jossakin maassa pelkkien markkinoiden avulla on tuotettu tasa-arvoinen, kattava, taloudellinen ja tehokas sosiaali- ja terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä. Sellaista valtiota ei nyt ihan äkkiä tule mieleen.

Ei toki riitä, että pärjäämme järjestelminemme Euroopan mestaruuskisoissa. Meneillään ovat MM-kisat. Uskon, että siinä kisassa ratkaiseva menestystekijä on sosiaalisen eheyden yhteiskunta. Sitä rakennetaan vireän kansalaisyhteiskunnan, dynaamisen talouden ja uudistuvan hyvinvointivaltion kokonaisuuden eli hyvinvointiyhteiskunnan kautta.

Tarvitaan solidaarisuutta, lähimmäisenrakkautta ja poliittista tahtoa siihen, että kaikilla, myös köyhillä, ovat tasa-arvoiset edellytykset ja mahdollisuudet hyvän elämän rakentamiseen. Niin ei ole nyt.