Työelämää vai elämäntyötä?
Blogi, Kynävieras

Työelämää vai elämäntyötä?

Yrittäjämäiseen asenteeseen ei kuulu työ- ja perhe-elämän kaavamainen erottaminen. Sen sijaan yrittäjä keskittyy luomaan elämäntyötä, suurempaa kokonaisuutta johon sisältyvät elämän eri ulottuvuudet. Aiheesta kirjoittaa Marjo Raitavuo, Ensto-konsernin hallituksen ja Suomen perheyritysten liiton puheenjohtaja.

Suomalaisessa yhteiskunnassa työn tekeminen on aina otettu vakavasti. Tällä hetkellä on kuitenkin nähtävissä, että perheeseen liittyvät arvot korostuvat yhä enemmän – ainakin keskustelun tasolla. Länsimainen kulttuuri painottaa perinteisesti yksilöllisyyttä, mutta yhteisöllisyys kasvattaa selvästi suosiotaan. Molempia tarvitaan, ja onkin enemmän kysymys siitä miten ne kietoutuisivat toisiinsa niin, että innovatiiviset uudet ideat saavat parhaimman mahdollisen kasvualustan.

Vapaa-aika ja perhe ovat työssä jaksamisen voimavaroja

Työpaikalla meiltä vaaditaan sopeutumista uusiin kansainvälisiin haasteisiin ja muutoksiin. Tämä vaatii paitsi ymmärrystä vallalla olevista trendeistä, myös ihmisten kulttuurisen arvomaailman tutkimista. Seuraavien kymmenen vuoden aikana työelämän ennustetaan muuttuvan enemmän kuin viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana! Jotta tästä haasteesta selvittäisiin, on perheen ja työn oltava tasapainossa keskenään. Useissa tutkimuksissa on todettu työ- ja perhe-elämän yhdistämisen olevan erittäin tärkeää ihmisten hyvinvoinnille.

Esimerkiksi työpaikalla tulisi olla mahdollista käsitellä perhe-elämää avoimesti – ja päinvastoin. Tosiasiahan on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Normina ei tule siis olla ylipitkä työpäivä. Pikemminkin jokaisella on oltava kyky ja halu riittävään vapaa-aikaan, jolla jaksaminen varmistetaan. Tässä on syytä korostaa, että joillekin jaksaminen edellyttää riittävää työmäärää, joka jonkun toisen mielestä taas on liikaa.

Työntekijä joustaa – entä hyvinvointipalvelut?

Tutkimusten mukaan työ häiritsee perhe-elämää enemmän kuin perhe-elämä työtä. Tämä johtuu osaksi siitä, että suomalaisessa ajattelussa hyvä työntekijä ei tuo perheasioita työhön, mutta saa kyllä pohtia työasioita vapaa-aikanaan. Herää kysymys, missä vaiheessa työntekijä todella nähdään kokonaisuutena, jonka kaikki elämän osa-alueet vaikuttavat toisiinsa. Perhe ja perhe-elämä ovat varmasti ihmisen keskeisimpiä voimavaroja. Perhe edustaa jatkuvuutta, yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta, ja siksi perheen merkitys varsinkin vaikeina aikoina korostuu. On ikävää, että nykyään ei ole enää yhtä vahvaa sitoutumista kanssaihmisiin kuin ennen, eivätkä esimerkiksi isovanhemmat enää ole yhtä suuri osa lasten elämää varsinkaan luterilaisessa kulttuurissa. Työ- ja vapaa-aika limittyvät yhä enemmän myös uuden teknologian ansiosta, joten työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen onkin monelle kuin monimutkaisen palapelin kokoamista.

Ehkä asiaa olisi syytä pohtia myös hyvinvointipalvelujen joustavuuden kannalta. Työelämä vaatii venymiskykyä esimerkiksi nuorilta työssäkäyviltä vanhemmilta. Näin ollen myös palveluja pitäisi pystyä tarjoamaan joustavasti, jotta nämä nuoret todella pystyisivät sopeutumaan työn aikavaatimuksiin ilman syyllisyyttä. Otetaan esimerkiksi päivähoito, johon lapsi viedään aamulla ja josta hänet haetaan illalla tiettyyn aikaan. Tämä ei tarjoa perheelliselle joustoa työajoissa. Työssä käyvien nuorten perheiden tarpeet ja yhteiskunnan tarjoamat palvelut eivät kohtaa toisiaan – ja lopputulos tiedetään.

Elämäntyötä – työpaikalla ja kotona

Vapaa-aika ja perhe siis linkittyvät, eikä niiden erottaminen olekaan mielekästä. Yrittäjillä on tässä suhteessa aivan poikkeuksellinen ajattelutapa ja uskon, että yrittäjä on luonnostaan enemmänkin elämäntyössään eikä työelämässä. Nämä kaksi käsitettä sisältävät täysin erilaisen lähtökohdan niin työhön kuin muihinkin elämisen osa-alueisiin. Elämäntyön tekijälle ihminen on kokonaisuus, jota muokkaavat saavutukset ja menetykset työssä, vapaa-ajalla ja perheessä. Työelämä puolestaan erottaa perheen ja vapaa-ajan erillisiksi osa-alueiksi ihmisen elämässä. Suomalaisessa keskustelussa ihmetellään alhaista yrittäjyysintoa. Tutkimisen osa-alueena tulisi vakavammin pohtia mitä elämäntyö yrittäjälle merkitsee ja millaisia palveluja elämäntyötä tekevä yrittäjäperhe todella tarvitsee.