Työn ilo – menneen haikailuako?

Diplomi-insinööri ja toimitusjohtaja Maija-Liisa Friman kirjoittaa kolumnissaan, että kotikasvatuksella ja perusopetuksella on keskeinen rooli nuorten kannustamisessa innovatiiviseen ja innostuneeseen suhtaumiseen työtä kohtaan.

Työuupumus on jatkuvasti otsikoissa, mutta kuka muistaa milloin viimeksi on puhuttu työn ilosta? Suomessa on lyhyt työaika verrattuna moniin kilpailijamaihin. Palkka on parempi, vapaa-ajan määrä on lisääntynyt ja ihmisillä enemmän taloudellisia resursseja nauttia vapaa-ajasta kuin muutama vuosikymmen sitten. Silti uuvumme ja valitamme. Minne on kadonnut työn ilo ja ylpeys hyvin tehdystä työstä?

Luin Suomen Kuvalehdestä (8.10.) Tapani Ruokasen kolumnin ’Saappaat’ päiväkodin lapsista. Tarvittavan muutoksen saavat aikaan nyt päiväkoteja käyvät pienten saappaiden käyttäjät, joista kasvaa tulevaisuuden isokenkäisiä muutosmoottoreita tähän valittajien maahan. He hakevat turvaa muutoksesta mikäli suomme heille mahdollisuuden kasvaa itsenäisiksi osaajiksi ilman turhia pelkoja. Osaaminen ja sen jatkuva kasvattaminen on pohja, jolle turvallinen tulevaisuus rakennetaan.

Kaikilla pienillä saappailla on koti. Koti on edelleen se paikka, jossa lapselle kasvaa itsetunto ja jossa opitaan perusarvot, joiden varaan rakennetaan sitä arkista nopeaa muutosta jota tänään elämme. Vanhemmat muovaavat omalla esimerkillään lapsensa käsitystä myös työstä; työ on joko välttämätön paha, tai välttämätön osa tasapainoista elämää. Genetiikalla on merkitystä, mutta niin on asenteellakin. Pieni lapsi ihannoi ja matkii vanhempiaan.

Peruskoulutuksen merkitystä oppimiseen oppimisessa ja aktivoimisessa ei riittävästi tunnusteta. Varsinkin peruskoulun, mutta myös sen jälkeisten koulutusasteiden, tehtävä on kannustaa kyseenalaistamaan luovasti. Uutta syntyy vain, kun vanhan toimintatavan erinomaisuutta uskalletaan epäillä. Muutos vaatii uskallusta.

Pätevät ja innostuneet, itseään aktiivisesti kehittävät opettajat ovat esikuvia, jotka vaikuttavat osaltaan nuoren ammatin valintaan. Meidän työssä käyvien vastuulla on kehittää aktiivisesti koulun ja kodin suhdetta, tukea opettajia heidän vaativassa tehtävässään kasvattaa osaava, uutta luova ja muutoksen kanssa sopusoinnussa elävä sukupolvi. Yhteistyötä työelämän, niin yritysten kuin muidenkin työyhteisöjen kanssa on voitava aktivoida. Vastuu tulevaisuuden osaajista on meillä tänään.

Ensimmäinen työpaikka on ollut monelle unelmien täyttymys, mutta turhan usein nuoren kyseenalaistava ajattelu vaiennetaan. Vanhat, nykyiseen muutosvauhtiin taipumattomat organisaatiot, turhauttavat innovatiivisia nuoria. Mutta innovatiivisuus ei kuki yhdenmukaisesti ajattelevien porukoissa. Olisi aika hyväksyä, että monimuotoinen osaaminen on se voimavara, josta nopealiikkeinen ja muutoshakuinen yritys ponnistaa eteenpäin. Ilo syntyy tekemisestä ja onnistumisesta. Hyvin tehty työ luo menestystä, josta on lupa iloita. Ilon löytäminen ei vaadi pitkiä kokouksia tai monimutkaisia organisaatiorakenteita, vaan paljon uskallusta, kovaa työtä ja sinnikkyyttä.

Kun meillä on halua onnistua, lupa myös epäonnistua sekä kykyä saavuttaa päämäärä, ilo alkaa pulputa. Innostunutta ei helposti uuvuteta.

p.s. Monella meistä on jo nyt kivaa töissä.