Kuka vie roskat ulos sosialistisessa suunnitelmataloudessa?

Kuka vie roskat ulos sosialistisessa suunnitelmataloudessa?

Kirjoittaja on talous ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut luonnontieteiden väitöskirjaopiskelija Cambridgen yliopistossa Englannissa ja Elinkeinoelämän Valtuuskunnan EVAn juniorikumppani.

Usein kuulee sanottavan että kukaan ei pystynyt ennakoimaan sosialismin romahdusta. On huomattava, että Ludwig von Mises pystyi ja perusteli nämyksensä oikein jo vuonna 1922 teoksessaan Socialism – An Economic and Sociological Analysis.

Ludwig von Mises (1881-1973) toimi pääosin Itävallassa, kunnes joutui pakenemaan kansallissosialisteja Yhdysvaltoihin kirjaimellisesti rintaman edestä. Yhdysvalloissa hän toimi New Yorkin yliopistossa, josta hän jäi eläkkeelle 87-vuotiaana, vanhimpana aktiivisena professorina Amerikassa. Misesin keskeisin sanoma on suunnitelmatalouden mahdottomuus.

Sosialismissa vallitsee yksilönvapauksien ja kannustimien puute, ja vaikka keskushallinnon käskyjen noudattaminen olisi ehdotonta, ongelma itse talouden suunnittelusta on ratkaisematon.

Misesin mukaan sosialistinen suunnitelmatalous on järjellisessä mielessä mahdoton, koska käytössä ei ole markkinoihin perustuvia hintoja, jotka puolestaan pohjautuvat yksityisomaisuuden subjektiiviseen arvonmuodostukseen.

Ilman yksityisomaisuutta ja sen vapaaseen vaihdantaan perustuvia markkinoita ei ole rationaalista tapaa toimia ja allokoida resursseja, joten tuotannontekijät ovat väärin organisoituja ja talous väistämättä ilman todellista kysynnän ja tarjonnan vastaavuutta. Arkijärkeä käyttäen voidaan kysyä ”Kuka vie roskat ulos sosialistisessa suunnitelmataloudessa?

Misesin mukaan millä hyvänsä keskusjohdetulla suunnittelulla on tapana ainoastaan tuottaa markkinavirheitä joiden korjaamiseen kuluu valtavasti resursseja. Noidankehä on valmis kun virheistä syytetään puolestaan markkinoita joiden säännöstelemiseen vaaditaan lisäsuunnittelua.

Matemaattis-mekaanisen suunnittelun sijaan talouden on parasta olla mahdollisimman itseohjautuva ja antaa tilaa luonnolliselle erikoistumiselle, vaihdannalle ja työnjaolle.

Itse asiassa jopa sosialismissa suunnittelua on täytynyt toteuttaa osin matkimalla hintoja ulkopuolisilta markkinoilta. Näin on toimittu hiljattain jopa Pohjois-Koreassa, jossa virallisia palkkoja ja hintoja on asetettu yhdenmukaisiksi rinnakkaisten markkinoiden kanssa.

Tulopoliittiset kokonaisratkaisut ja yleissitovuus ovat esimerkkejä sosialistisesta suunnitelmataloudesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei mikään ihme, että suomalaisten ostovoima on niin alhainen suhteessa tuottavuuteen ja työmarkkinat niin jäykät sekä vinoutuneet. Misesin oppien mukaan niiden olisi avauduttava ja antaa tietä markkinoille.