Suvereenien esiinmarssi
Lauri Tähtinen on EVAn Juniorikumppani, joka opiskelee viimeistä vuotta kansainvälisiä suhteita London School of Economics:ssa.
Syksyn kuluessa moni asiantuntija kävi London School of Economics:ssa selittämässä ja surkuttelemassa transatlanttisten suhteiden yöpakkasia. Norjan Nobelinstituutin johtaja Geir Lundestadin, Harvardin yliopiston rehtori ja Bill Clintonin hallinnon valtiovarainministeri Lawrence Summersin ja ranskalaisen Strategisen tuktimuksen -instituutin (La Fondation pour la Recherché Strategique) johtaja François Heisbourgin näkemyksiä yhdistää unilateraalin päätöksenteon lisääntyminen valtiollisen suvereniteetin korostuessa.
Lundestad näkee kriisin kumpuavan ulkoisista ja sisäisistä rakenteellista muutoksista. Kylmä sota on ohi. Läntistä yhteisöä muovailleiden Yhdysvaltain itärannikon ja Euroopan länsirannikon kultturieliittien valta murtuu vähitellen monikulttuurisessa Amerikassa ja laajenevassa Euroopassa. Summers korostaa Berliinin muurin murtumisen (11/9) ja 9/11:sta opetuksista. Edellinen takasi transatlanttisten näkemyserojen turvallisuuden jälkimmäisen tasoittaessa perustan todellisille erimielisyyksille. Heisbourg katsoo NATO:n menettäneen merkityksensä. Järjestön synnyttäneet historialliset olosuhteet ovat nyt kuolleet.
Kansallisvaltioiden itsenäisen määräysvallan kasvu ei rajoitu pelkästään mantereiden välisiä suhteita määritteleväksi ilmiöksi. EU:n hallitustenvälisen konferenssin epäonnistuminen ennen joulua kyseenalaisti yhtenevän Euroopan kyvyn samanaikaiseen syventymiseen ja laajenemiseen. Turhautunut Saksan liittokansleri Gerhard Schröder pyysi itänaapureitaan puntaroimaan heidän kansallisen etunsa ja Euroopan idean painoarvoa. Puolalaisten yhteisöllisessä muistoissa elää edelleen yli kahden vuosisadan takaiset jaot ja lähimenneisyyden rajoitettu itsemääräämisoikeus. Kansalliset kokemukset määrittävät itsellisyyden ja yhteistyön herkän tasapainon. Suomessa heräilevä uuskekkoslaisuus pyrkii tarkistamaan viime vuosikymmenen ulossuuntautunutta linjaa. Iso-Britannia pyrkii säilyttämään sopusoinnun kahden mantereen välillää pitäytyen kirjaamattoman perustuslain perinteessään.
Murrosvaihetta elävien toimijoiden on vaivalloista ymmärtää menettelyjensä laajempia seurauksia. Alexander Stubb ihmettelee eurooppalaisten paradoksaalista Yhdysvaltain kritikointia Irakin sodan suhteen EU:n jäsenvaltioiden käyttäytyessä kuin pikku-USA:t (HS, 21.12.03). Kansallisten pikavoittojen sokeuttamien eurooppalaisten kiistellessä joulukuussa ennakoiva Bush-doktriini kantoi hedelmää Saddamin löytyessä ja Libyan myöntyessä. Iran on taipunut kansainvälisiin asetarkastuksiin eikä se epäröinyt pyytää ulkomaista apua suurmaanjäristyksen aiheuttaman tuhon jälkihoitoon. Sudan rauhoittuu hallituksen jakessa öljytuloistaan myös kapinallisille. Lokakuussa Israelin iskettyä terroristi-leireihin syyrialaiset eivät lähteneet vastaiskuun. Suvereeni päätöksenteko horjuttaa samanaikaisesti pahan akselia ulkoisesti ja Euroopan Unionia sisäisesti.
Kylmän sodan päättyminen vahvisti sekä maailmanlaajuisen hallintoon että ikääntyneiden liittoutuminen purkamiseen pyrkivien asemia. Terrorisminvastaisessa sodassa ja sen liepeillä jälkimmäiset ovat ottaneet niskalenkin edellisistä. Maailmanlaajuinen multilateralismi tuskin voimistuu eurooppalaisten keskittyessä keskinäiseen kinasteluun.