Rumsfeldin oppi

Kenraaleita syytetään usein siitä, että he valmistautuvat menneeseen sotaan. Yhdysvaltain puolustusministeriä Donald Rumsfeldia on viime aikoina syytetty siitä, että hän ei tehnyt niin. Kriitikkojen mukaan Rumsfleld unohti Persian lahden sodan opetukset ja uskoi, että Irak voidaan kukistaa täsmäasein ja suhteellisin pienin joukoin.

Tällä hetkellä kriitikot ovat niskan päällä, mutta jos Saddam Husseinin hallinto kukistuu seuraavan kahden viikon aikana, Rumsfeld vie voiton. Siinä tapauksessa hänen oppinsa ohjaa Yhdysvaltain ja Naton sotilaallista suunnittelua vielä pitkään.

Donald Rumsfeld on pitkän linjan puolustusexpertti. Hän oli presidentti Nixonin neuvonantaja ja puolustusministeri Gerald Fordin presidenttikaudella. 1990-luvulla hän puhui voimakkaasti vallankumouksesta sotilaallisessa toiminnassa (revolution in military affairs). Vallankumouksen lähde oli Rumsfeldin mukaan uusi teknologia, joka mullisti maajoukkojen roolin, strategian ja taktiikan. Vuosikymmenen lopulla hän johti komissiota, joka suositti Yhdysvalloille uutta sotilasoppia. Suurin uhka Yhdysvaltain turvallisuudelle oli komission mukaan roistovaltioiden, joukkotuhoaseiden ja terroristien yhdistelmä. Tärkeimmät keinot puolustautua uutta uhkakuvaa vastaan olivat ohjuspuolustus, korkean teknologian käyttö ja hyvä tiedustelu.

Tiedoitusvälineet ovat viime päivinä syyttäneet Rumsfeldia Irakin sodan hidastumisesta. Kriitikkojen mukaan Yhdysvalloilla on liian vähän maajoukkoja Irakissa, joukkojen huolto takeltelee pitkien välimatkojen takia, eri operaatioiden aikatauluttaminen ei suju eikä täsmäaseitakaan ole riittävästi. Mikäli sota venyy, Rumsfeldin oppi kokee tappion ja sotilaallisessa suunnittelussa siirrytään takaisin Clausewitzin sääntöön, jonka mukaan hyökkääjällä tulee olla kolme kertaa enemmänmiesvoimaa kuin puolustajalla. Mikäli ratkaisu tapahtuu parissa viikossa, ryhtyvät Yhdysvallat ja Nato-maat soveltamaan Rumsfeldin oppia teknosodasta ja pienistä joukoista täytäntöön.