EU:n yhteisvelka kääntyi vastatuuleen, mutta EU-myönteisyys pysyy vahvana

Ladattavat tiedostot

Kuvioliite.

Lataa

Selvä enemmistö (61 %) suomalaisista suhtautuu EU-jäsenyyteen myönteisesti, reilu viidesosa (22 %) neutraalisti ja vain 16 prosenttia kielteisesti (Kuvio 1). Isossa kuvassa EU-myönteisyys on säilynyt viime vuosien korkealla tasolla, eikä EU-kielteisyyden kasvusta ole näkyvissä merkkejä.

Kuvio 1.

Kevään 2025 lukemista suomalaisten EU-myönteisyys on laimentunut vain hieman (-4 %-yks.), vaikka EU ei viime aikoina olekaan erityisemmin kunnostautunut oikeastaan millään toiminta-alueellaan. Vahvan EU-myönteisyyden takana onkin olettama selkänojasta ja turvasta, jota jäsenyys laajemmassa eurooppalaisessa yhteisössä tarjoaa Suomelle ja suomalaisille nykyisessä, maailmanpoliittisesti epävakaassa tilanteessa.

Tästä kertoo myös se, että jos EU:ta ei olisi, jotain sen kaltaista tulisi suomalaisten mielestä keksiä. Selvä enemmistö (60 %) ajattelee, että vaikka EU:lla onkin omat pulmansa, se on joka tapauksessa ainoa voima, joka voi ohjata ja hallita Euroopan kehitystä (Kuvio 2). Vain viidesosa (19 %) ei usko EU:n kykyyn luotsata Eurooppaa eteenpäin tai tietää sille uskottavan vaihtoehdon.

Kuvio 2.

Arviot EU:n korvaamattomuudesta jäävät hieman edellisiä mittauksia vaimeammiksi. Hienoinen notkahdus saattaa heijastaa huolta tai epäilystä siitä, miten EU lopulta pärjää nykytilanteessa, jossa sitä haastetaan ennennäkemättömällä tavalla yhtä aikaa monelta eri suunnalta, myös EU:n sisältä.
Suurvaltapelissä EU on toistaiseksi jäänyt vastaantulijaksi suhteessa hyökkäyssotaansa Ukrainassa yhä jatkavaan Venäjään, liittolaisuudessaan häilyväksi muuttuneeseen Yhdysvaltoihin ja taloudellista voimaansa entistä häikäilemättömämmin käyttävään Kiinaan. Sisäisesti EU:ta on repinyt etenkin Unkarin ja Slovakian hallitusten Venäjä-mielisyys. EU on kyennyt jatkamaan Venäjä-pakotteita ja myös turvaamaan Ukrainalle elintärkeän taloudellisen ja aseellisen avun, mutta usein vasta pitkällisten neuvotteluiden ja kompromissien kautta.

Väestöryhmittäiset arviot EU:n korvaamattomuudesta vastaavat pitkälti ryhmien suhtautumista EU-jäsenyyteen. Positiiviset arviot vahvistuvat iän, koulutustason ja sosioekonomisen aseman kohotessa ja ne heikkenevät siirryttäessä kaupungeista maaseudun pienempiin kuntiin (ks. Kuvioliite).
EU:n tarpeellisuuden tunnustaminen ei kuitenkaan automaattisesti muunnu eurooppalaiseksi identiteetiksi. Vajaa puolet (48 %) ilmoittaa tuntevansa itsensä nykyisin paitsi suomalaiseksi, yhä selvemmin myös eurooppalaiseksi. Kolmasosa (33 %) ei tunne itseään eurooppalaiseksi (Kuvio 3).

Kuvio 3.

EU-jäsenyyden alkuaikoina nähty eurooppalaisen identiteetin hidas vahvistuminen ei ole saanut jatkoa. Eurooppalaisuus ei viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen ole vallannut käytännössä lainkaan lisää alaa suomalaisten identiteetissä.

Vaisuhkoja lukemia selittää etenkin EU-myönteisten yllättävän nihkeä suhtautuminen eurooppalaisuuteen. Heistä kaksi kolmasosaa (66 %) tuntee itsensä myös eurooppalaisiksi, mutta loput joko eivät tunne (19 %) tai eivät osaa sanoa (15 %), mitä tuntevat (ks. Kuvioliite).

Tämä tarkoittaa, että vaikka EU-myönteisyys on suomalaisten parissa sinänsä menneitä vuosia yleisempää, voi se myös olla luonteeltaan keskimäärin ohuempaa. Monen EU-myönteisyyteen ei selvästikään liity ajatusta jaetusta eurooppalaisesta identiteetistä, vaan otettua myönteistä kantaa selittävät muut syyt. Tällaisia voivat olla esimerkiksi käsitykset jäsenyyden taloudellisista ja turvallisuuteen liittyvistä hyödyistä, tai pelkkä tarve omaksua vastakkainen kanta esimerkiksi kansallismielisyyteen pohjaavalle EU-kriittisyydelle.

Sillä, kuinka laajalti suomalaiset tuntevat itsensä eurooppalaisiksi, on väliä. Eurooppa-mielisyyden aste saattaa tiukan paikan tulleen ratkaista, kuinka pitkälle suomalaiset ovat valmiita menemään Euroopan integraatiossa, millaisia mahdollisuuksia suomalaiset ovat halukkaita tavoittelemaan ja paljonko he ovat valmiita uhraamaan EU:n menestyksen eteen.

Aiempaa useampi toivoo yhteisvelalle loppua

EVAn aiemmissa Arvo- ja asennetutkimuksissa on tullut selväksi, että suomalaisten mielestä EU:n pitäisi nykyisessä maailmantilanteessa kyetä olemaan voimakkaampi toimija monilla eri alueilla.
Kesän 2024 eurovaalien alla suomalaiset arvioivat EU:ssa kaikkein akuuteimmiksi panostuksen kohteiksi omavaraisuuden kriittisissä teknologioissa ja tuotteissa, puolustusteollisuuden vahvistamisen, siirtolaisuuden hallinnan sekä rikollisuuden torjunnan. [1]

Silti tällä hetkellä suomalaisille vaikuttaa olevan hyvinkin epäselvää, kannattaako EU:hun panostaa vai ei. Vajaa kolmasosa (31 %) katsoo, että EU:n rahoitusta on lisättävä, jos halutaan, että Euroopalla on vahva asema maailmassa, mutta yhtä moni (30 %) on eri mieltä EU:n lisääntyneestä rahantarpeesta. Huomattavan suuri osuus (38 %) ei osaa ottaa asiaan kantaa (Kuvio 4).

Kuvio 4.

EU:lle lisärahoitusta puoltavien osuus on vähentynyt rutkasti keväästä 2025 (-14 %-yks.) [2] ja se palautuu edellisen kevään 2024 tasolle. Vastaavasti sekä EU:n rahoituksen lisäämistä vastustavien että epätietoisten osuudet ovat kasvaneet. Muutokset saattavat heijastella kasvavaa huolta Suomen oman julkisen talouden velkaantumisen seurauksista [3] sekä tietoisuutta siitä, että EU:n rahoituksen lisääminen merkitsisi suurella todennäköisyydellä myös Suomen EU-maksuosuuden lisäämistä. EU:lle on kuitenkin viime vuosina ilmaantunut uusia menokohteita, joita se ei käytännössä voi jättää hoitamatta. Malliesimerkki tällaisesta on Ukrainan tukeminen, jota varten Eurooppa-neuvosto haki loppuvuodesta 2025 yksimielisyyttä Venäjän jäädytettyjen varojen käyttöön pohjautuvasta ”sotakorvauslainasta”. Koska sopivaa mallia tähän ei löytynyt, vaihtoehdoiksi jäivät joko Ukrainan tukeminen suoraan jäsenmaiden budjeteista tai yhteisvelka, johon jäsenmaat lopulta päätyivät.

Pääministeri Petteri Orpo ilmaisi joulukuun 2025 Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen pettymyksensä siihen, ettei yksimielisyyttä Venäjän jäädytettyjen verojen käytöstä löytynyt, ja luonnehti yhteisvelkaa ratkaisuna ”siedettäväksi”. [4]

Suomalaisten sietokyky yhteisvelalle ei kuitenkaan ole kaksinen. Varsin moni (44 %) suomalainen ajattelee, että Suomen pitää asettua vastahankaan, mikäli EU aikoo ottaa lisää yhteisvelkaa. Vain viidesosa (21 %) suhtautuu yhteisvelan ottamiseen sallivasti, mutta toisaalta suurehko osuus (36 %) jää vaille kantaa asiaan (Kuvio 5).

Kuvio 4.

Yhteisvelan vastustamista vaativien leiri on kasvanut keväästä 2025 selvästi (+13 %.yks.) takaisin lähelle kevään 2024 yhteisvelalle varsin nuivia lukemia.

Keväällä 2025 heräsi huoli Yhdysvalloissa toisen presidenttikautensa aloittaneen Donald Trumpin sitoutumisesta Euroopan puolustamiseen. Kevään 2025 Arvo- ja asennetutkimuksessa niukka enemmistö suomalaisista osoittikin olevansa valmiita yhteisvelkaan, mikäli sitä otettaisiin puolustustarkoituksiin. [5] Pahimmat Trumpin toiseen presidenttikauteen liittyvät pelot esimerkiksi Yhdysvaltain irrottautumisesta Natosta eivät kuitenkaan ole toteutuneet ja toisaalta EU:n päätöksentekokyky puolustukseen liittyvissä asioissa on osoittautunut pettymykseksi. Samalla orastavaa valmiutta yhteisvelkaa ainakin puolustustarkoituksiin hyväksyvät näyttävät kääntyneen jälleen ajatukselle kriittisiksi.

Yhteisvelan vastustamista vaativat selkein luvuin perussuomalaisten (79 %), kristillisdemokraattien (67 %) [6] ja keskustan (59 %) äänestäjät, mutta myös puolet (50 %) kokoomuksen kannattajista (ks. Kuvioliite).

Minkään puolueen äänestäjät eivät suhtaudu yhteisvelan ottoon avoimen sallivasti. Tosin melko suopeita sille ovat RKP:n äänestäjät, joista vain 29 prosenttia vastustaisi yhteisvelan ottamista ja lähes puolet (46 %) sallisi sen. Puoluekentän vasemmalla laidalla mielipiteestään epävarmojen (vaikea sanoa) osuudet nousevat korkeiksi niin vasemmistoliiton (48 %), vihreiden (47 %) kuin SDP:nkin (43 %) äänestäjäryhmissä.

Nihkeys EU:n yhteisvelkaa kohtaan heijastaa suomalaisten yleisesti torjuvaa suhtautumista julkiseen velkaan, mutta todennäköisesti myös alhaista luottamusta EU:n ja myös toisten EU-maiden kykyyn hoitaa talouttaan vastuullisesti.

Samalla suomalaiset ja Suomi vaikuttavat kuitenkin heikosti valmistautuneita esimerkiksi sellaiseen tulevaisuuden skenaarioon, jossa yhteisvelan käyttö EU:ssa arkipäiväistyisi ja EU keräisi rahoitusta yhteisiin tarpeisiin laskemalla liikkeelle eurobondeja eli yhteisiä velkakirjoja. [7] Vaikka tällainen kehityskulku vaikuttaisikin tällä hetkellä etäiseltä, sen puolesta puhuvat kuitenkin tarpeet löytää riittävästi rahoitusta puolustuksen kaltaisille eurooppalaisille julkishyödykkeille sekä vahvistaa euron kansainvälistä asemaa. [8]

Euro nauttii laajaa suosiota

Yhteisvaluutta euron asemaa on tukenut myös Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin hallinnon dollarin ympärille lietsoma epävarmuus. Vaikka arvonkehitys Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilla on ollut mainiota, esimerkiksi spekulaatiot presidentinhallinnon puuttumisesta keskuspankki Fedin toimintaan ovat saaneet osan sijoittajista tähyilemään eurooppalaisia vaihtoehtoja.
Euroalue sai aivan hiljattain myös uuden jäsenen Bulgarian liittyessä joukkoon vuoden 2026 alussa 21. euromaana. Eurossa alusta asti mukana olleilla suomalaisilla on sitä vastoin jo yli neljännesvuosisadan kokemus yhteisvaluutassa olemisesta ja sen käytöstä.

Kokemukset ovat olleet voittopuolisesti myönteisiä, sillä enemmistö (56 %) suomalaisista suhtautuu euroon myönteisesti. Viidesosa (21 %) ottaa euroon neutraalin, ja yhtä moni (21 %) kielteisen kannan pahoitellen sitä, että rahayksikkömme aikoinaan vaihdettiin markasta euroksi (Kuvio 6).

Kuvio 6.

EU-jäsenyyden tavoin myöskään suhtautuminen euroon ei ole juurikaan muuttunut keväästä 2025 tai syksystä 2024. EU- ja eurojäsenyyksien hyvin tiiviistä kytköksestä suomalaisten mielissä kertoo se, että väestöryhmittäiset suhtautumiserot euroon vastaavat hyvin pitkälle suhtautumiseroja EU-jäsenyyteen (ks. Kuvioliite).

Jonkin verran enemmän asennemittari värähtää tiedusteltaessa, onko eurosta ja EMU-jäsenyydestä Suomelle nykyisessä taloustilanteessa hyötyä vai haittaa. Alle puolet (46 %) katsoo, että eurosta on ollut hyötyä ja vajaan neljäsosan (23 %) mielestä siitä on ollut haittaa. Kymmenesosan (11 %) mielestä eurosta ei ole ollut kumpaakaan ja viidesosa (19 %) ei arvioi asiaa lainkaan (Kuvio 7).

Kuvio 7.

Kysymys eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista ajankohtaistui hiljattain, kun valtiovarainministeri Riikka Purra esitti eurojäsenyyden olevan yksi syy Suomen talouden tämänhetkisiin ongelmiin. [9] Käsitykset euron sekä talous- ja rahaliiton jäsenyyden hyödyllisyydestä ovatkin nyt hieman alkuvuoden tunnelmia vaisumpia.

Arvioiden palautuminen vuoden takaisiin syksyn 2024 lukemiin saattaa heijastaa pettymystä siihen, ettei Suomen talous kääntynytkään vuoden 2025 mittaan kasvuun. Osaltaan näitä odotuksia ruokkivat EKP:n ohjauskoron laskut, joiden myötä suomalaisten yritysten ja kotitalouksien maksamat korot ovat likimain puolittuneet tasolta, jonne ne nousivat Venäjän aloitettua hyökkäyssotansa Ukrainassa kevättalvella 2022. [10]

Arvioiden tarkastelu pidemmällä aikavälillä kertoo suomalaisten käsitysten euron hyödyllisyydestä vaihdelleen huomattavastikin sen mukaan, millaisena yhteisvaluutassa mukana oleminen on suomalaisille näyttäytynyt.

Arvo- ja asennetutkimuksen vertailutiedot kertovat, että vuosien 2008–2009 finanssikriisiä seuranneina vuosina varsin moni arveli eurosta olevan Suomen taloudelle hallaa. Tätä selittänee noihin vuosiin ajoittunut eurokriisi, jonka syövereissä Suomikin joutui tukemaan kaikkein pahiten maksukyvyttömyyden partaalla horjuneita euromaita. Toisena syynä vaisuihin käsityksiin euron hyödyistä saattoi olla Suomen aneemiseksi jäänyt talouskasvu, johon valuuttakurssin joustamisesta tai devalvaatioista ei ole ollut enää apua.

Vaikka kasvu on myös viime vuosina ollut likimain olematonta, ovat suomalaisten tämänhetkiset käsitykset euron hyödyllisyydestä kuitenkin myönteisemmät kuin 10 vuotta sitten. Tälle luonnollinen selitys lienee se, että euro ei ole enää vuosikausiin ollut kriisissä, ja myös tuolloisten ongelmamaiden talouksilla menee hyvin.

Lähteet ja viitteet

[1] Metelinen, S. (2024). Euroopan liikekannallepano – Suomalaiset odottavat EU:n panostavan omavaraisuuteen ja puolustusteollisuuteen, EVA Analyysi N:o 136, https://www.eva.fi/blog/2024/07/09/euroopan-liikekannallepano/
[2] Haavisto, I. (2025). Suomalaiset haluavat EU:lle yhteisen puolustuksen ja ovat valmiita yhteisvelkaan sen rahoittamiseksi, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2025/05/09/suomalaiset-haluavat-eulle-yhteisen-puolustuksen-ja-ovat-valmiita-yhteisvelkaan-sen-rahoittamiseksi/
[3] Metelinen, S. (2025). Velkaantumisen pysäyttäminen on suomalaisille entistäkin tärkeämpää – keinoksi valitaan ennemmin leikkaukset kuin veronkiristykset, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2025/12/30/velkaantumisen-pysayttaminen-on-suomalaisille-entistakin-tarkeampaa-keinoksi-valitaan-ennemmin-leikkaukset-kuin-veronkiristykset/
[4] YLE (2025). Pääministeri Orpo: ”Erilainen ratkaisu kuin mitä lähdettiin hakemaan”, https://yle.fi/a/74-20200668
[5] Haavisto (2025).
[6] Ryhmien pienestä koosta johtuen kristillisdemokraattien, RKP:n ja Liike Nytin äänestäjäryhmäkohtaiset tulokset ovat suuntaa antavia.
[7] Välimäki, T. (2025). Mikä vakauttaa, jos ankkuri irtoaa? Dollariturbulenssi ja euron kansainvälinen rooli, Suomen Pankki, https://www.suomenpankki.fi/fi/ajankohtaista/puheet-ja-haastattelut/2025/mika-vakauttaa-jos-ankkuri-irtoaa-dollariturbulenssi-ja-euron-kansainvalinen-rooli/
[8] Blanchard, O. & Ubide, A. (2025). Now is the time for Eurobonds: A specific proposal, The Peterson Institute for International Economics (PIIE), https://www.piie.com/blogs/realtime-economics/2025/now-time-eurobonds-specific-proposal
[9] Kauppalehti (2025). Riikka Purralta raju avaus: Suomi ulos eurosta?, https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/d9c10f1b-eb82-4964-958b-31b5b180c5ff
[10] Suomen Pankki (2025). Euroopan keskuspankin ohjuskorko ja 12 kuukauden euribor, https://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/taulukot-ja-kuviot/korot/kuviot/korot_kuviot/euribor_ekpohj_kk_chrt_fi/