Suomalaisten usko kotimaiseen peruskouluun hiipuu – järjestystä ja kännykkäkieltoa toivotaan avuksi

Ladattavat tiedostot

Kuvioliite

Lataa

Tiivistelmä:

• Suomalaisista 44 prosenttia on sitä mieltä, että Suomessa on maailman peruskoulu. Näin arvioivien osuus on pudonnut 26 prosenttiyksikköä edelliseen, vuoden 2017 mittaukseen nähden.
• Suomalaisista 80 prosenttia on sitä mieltä, että kännyköiden käyttö kouluissa pitäisi kieltää, ja 86 prosenttia lisäisi tuntuvasti opettajien valtaa ja oikeutta järjestyksenpitoon.
• Aiempaa selvästi useampi (40 %) on sitä mieltä, että suomalainen koulujärjestelmä tuottaa lähinnä vain tasapäisiä keskinkertaisuuksia, joilta puuttuu luovuus ja oma-aloitteisuus. Näin ajattelevien osuus on kasvanut 17 prosenttiyksikköä edelliseen mittauskertaan nähden.
• Näkemykset suomalaisesta koulusta ovat pääpiirteittäin yhtenäiset riippumatta väestöllisistä tekijöistä tai puoluekannasta.

Koulu on kevään 2025 kuntavaalien keskeinen teema. Se on myös budjetilla mitattuna kuntien tärkein yksittäinen tehtävä sosiaali- ja terveysasioiden siirryttyä hyvinvointialueille. Suomalainen koulutus on viime vuosina herättänyt paljon keskustelua heikentyvien oppimistulosten takia. Myöskään kansalaiset eivät enää aiempaan tapaan luota suomalaisen peruskoulutuksen laatuun ja menestykseen.

Suomalaisista 44 prosenttia on sitä mieltä, että Suomessa on maailman paras peruskoulu. Kolmasosan (32 %) mielestä suomalainen peruskoulu ei ole ainakaan maailman paras.

Kuvio 1.

Verrattuna edelliseen, alkuvuodesta 2017 toteutettuun Arvo- ja asennetutkimuksen kyselyyn suomalaisten arviot ovat muuttuneet selvästi. [1] Tuolloin suomalainen koulu oli vielä yleinen ylpeydenaihe, vaikka kansainvälisessä kouluvertailussa eli laajassa Pisa-tutkimuksessa suomalaiskoululaisten oppimistulokset olivat jo alkaneet osoittaa heikkenemisen merkkejä. Vuoteen 2017 nähden suomalaista peruskoulua maailman parhaana pitävien osuus on pienentynyt peräti 26 prosenttiyksikköä, mikä on suuri muutos Arvo- ja asennetutkimusten kontekstissa.

Suomalaisen peruskoulun parhaaksi maailmassa arvioivien osuudet ovat pudonneet kaikissa väestöryhmissä vuoden 2017 lukemista (ks. Kuvioliite). Huomionarvoista on kuitenkin, että nykyperuskoulusta parhaan henkilökohtaisen kokemuksen omaavat 18–25-vuotiaat suhtautuvat peruskouluun ikäryhmistä arvostavimmin. Heistä edelleen enemmistö (59 %) pitää suomalaista peruskoulua maailman parhaana (ks. Kuvioliite).

Nuorten eriävä mielipide pakottaa miettimään, missä määrin tätä vanhempien ikäluokkien arviot suomalaisen peruskoulun toiminnasta perustuvat todelliseen tietoon ja paljonko vain pelkkiin mielikuviin. Selvää kuitenkin on, ettei koulua enää varauksetta pidetä kansallisena ylpeydenaiheena. Myös EVAn syksyn 2024 Arvo- ja asennetutkimuksen luottamusmittauksessa luottamus suomalaiseen koulutusjärjestelmään laski ensimmäistä kertaa selvästi. [2]

Suhtautumismuutos suomalaisen peruskoulun paremmuuteen maailmassa heijastaa epäilemättä jatkuvasti heikentyneitä tuloksia Pisa-tutkimuksessa. [3] Alamäen syistä virinneessä laajassa yhteiskunnallisessa keskustelussa [4] esillä ovat olleet koulun aseman ja koulutuksen arvostuksen väheneminen yhteiskunnassa sekä se, että opetuksen tarpeet kasvavat samalla kun sille ohjatut resurssit eivät. Oppimistulosten heikkenemiseen on tuskin löydettävissä yksittäistä syytä. Yksi usein esiin nostettu tekijä on kuitenkin digitalisoituminen ja älylaitteiden käyttö.[5]

Hallitus päättikin loppuvuodesta 2024 älylaitteiden käyttörajoituksista oppitunneilla. [6] Tämä ei suomalaisten mielestä riitä, sillä 80 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että kännyköiden käyttö kouluissa pitäisi kieltää (Kuvio 2). Vain 12 prosenttia ei kieltäisi kännyköiden käyttöä kouluissa ainakaan kokonaan.

Kuvio 2.

Tämä vaatimus koulurauhan parantamiseksi yhdistää kaikkia suomalaisia yllättävänkin laajalti ikään, sukupuoleen, koulutukseen ja puoluekantaan katsomatta. Ikäluokista lähimpänä peruskouluikää olevista 18–25-vuotiaista muita ikäryhmiä pienempi osuus (65 %) prosenttia kieltäisi kännykät, mutta heistäkin vain vajaa neljäsosa (23 %) asettuu toiselle kannalle (ks. Kuvioliite).

Ylipäänsä suomalaiset odottavat kouluihin kurinpalautusta. Suomalaisista 86 prosenttia on sitä mieltä, että opettajien valtaa ja oikeutta järjestyksenpitoon tulisi lisätä kouluissa tuntuvasti. Käytännössä katsoen juuri ketkään (4 %) eivät Suomessa ole sitä mieltä, etteivätkö opettajat tarvitsisi lisää keinoja järjestyksenpitoon kouluissa.

Kuvio 3.

Toive kurin ja järjestyksen palauttamisesta kouluihin ei kuitenkaan ole uusi ilmiö, sillä sitä on vaadittu yhtä kuuluvasti jokaisena kertana, kun asiaa on EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa kysytty. Tulos kertoo siitä, että suomalaiset arvostavat kuria ja järjestystä ja odottavat, että lapset oppivat näitä myös koulussa.

Iän myötä vaatimus koulujen kurinpalautuksesta antamalla opettajille lisää oikeuksia järjestyksenpitoon kasvaa. Opiskelijoista (69 %) hieman muita pienempi osuus vaatii järjestystä, mutta viesti on selvä: suomalaiset kaipaavat kouluihin lisää kuria (ks. Kuvioliite).

Toinen julkisuudessa esillä ollut syy oppimistulosten heikkenemiseen on opetuksen resurssien hiipuminen samalla, kun erilaiset tarpeet kasvavat. Enemmistö suomalaisista vaikuttaisi yhtyvän näkemykseen resurssipulasta.

Selvä enemmistö (60 %) vaatii peruskouluun panostamisen voimakasta lisäämistä siinäkin tapauksessa, että se merkitsisi rahoituksen vähentämistä jostain muualta (Kuvio 4). Reilu kymmenesosa (13 %) ei hyväksy lisäpanostuksia peruskouluun ainakaan muualta säästämällä.

Kuvio 4.

Valmius priorisoida peruskoulua voimakkaasti rahoitusta jaettaessa on osapuilleen yhtä laajaa kaikissa väestöryhmissä, joskin varsin moni, keskimäärin neljäsosa (26 %), ei ota asiaan kantaa (ks. Kuvioliite). [7]

Valinnanvapaus jakaa näkemyksiä

Koulujen järjestyksen puutteesta, kännykkäkiellosta ja resurssipulastakin valtaosa suomalaisista on yhtä mieltä. Muissa Arvo- ja asennetutkimuksen koulukysymyksissä väestön näkemykset jakaantuvat edellisiä enemmän.

Yksi kuntavaaleissa puhuttavista teemoista on kouluvalinta, jota valinnanvapauden kriitikoilla on ollut tapana nimittää koulushoppailuksi. Kysymys jakaa suomalaisten mielipiteitä. Vajaa neljä kymmenestä (38 %) on sitä mieltä, että oma peruskoulu pitäisi voida valita vapaasti kunta- tai koulupiirirajoista huolimatta (Kuvio 5). Hieman suurempi osa (42 %) ei antaisi vapaata oikeutta kouluvalintaan.

Kuvio 5.

Näkemykset ovat jotakuinkin pysyneet ennallaan verrattuna seitsemän vuoden takaiseen mittaukseen. Koulutustason ja sosioekonomisen aseman noustessa vastustus kouluvalintaa kohtaan kasvaa. Aihe ei näyttäisi politisoituvan erityisen voimakkaasti, joskin vasemmistopuolueiden ja vihreiden kannattajista selvästi keskimääräistä harvempi puoltaa vapaata kouluvalintaa. Toisaalta kouluvalinnan vastustus yltää enemmistöksi äänestäjäryhmistä vain vihreiden (55 % vastustaa) ja SDP:n (54 % vastustaa) kannattajien keskuudessa (ks. Kuvioliite).

Tulokset kuvastavat kysymyksen pulmallisuutta. Suomalaiset arvostavat yleensä palveluissa valinnanvapautta, mutta on ilmeistä, että moni arvelee valinnanvapauden johtavan opetuksen yhdenvertaisuuden heikkenemiseen ja joidenkin alueiden kärsivän siitä, että sinne keskittyvät muita heikommista lähtökohdista tulevat oppilaat.

Selvän enemmistön (63 %) mielestä mahdollisuus valita koulu johtaa siihen, että meille syntyy hyviä ja huonoja kouluja (Kuvio 6). Viidesosa (21 %) ei usko koulujen eriytymiseen, vaikka kouluvalinta sallittaisiin.

Kuvio 6.

Vuonna 2017 kouluvalinnan seurauksista kysyttiin hieman eri kysymysmuodolla. Silloin vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa väitteeseen, jonka mukaan mahdollisuus valita koulu on huono asia, koska se johtaa hyvien ja huonojen koulujen syntymiseen. [8] Alle puolet vastasi kouluvalinnan olevan huono asia siitä aiheutuvan eriytymisen takia.

Kun suhtautumisessa koulun valintaan ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuodesta 2017 (ks. Kuvio 5 edellä), johtunee havaittu mielenmuutos pääosin kysymyksenasettelun vaihtumisesta. Tämä tuo esiin aiheeseen sisältyvän dilemman: moni arvostaa vanhempien mahdollisuutta valita lastensa koulu, eikä siksi ollut vuoden 2017 kyselyssä valmis kuvailemaan tätä sinänsä huonoksi asiaksi, vaikka tunnistaisikin valinnanvapaudesta mahdollisesti seuraavat, koulujen eriytymiseen liittyvät ongelmat.

Etenkin suuremmilla kaupunkiseuduilla kouluvalinta liittyy siihen, minkä verran kouluissa on oppilaita, joiden äidinkieli ei ole kotimainen kieli. Suomalaisten huoli koulujen eriytymisestä tulee esiin kysyttäessä, pitäisikö äidinkieleltään vieraskieliset suomea toisena kielenä puhuvat oppilaat jakaa nykyistä tasaisemmin eri kouluihin. Niukasti yli puolet (52 %) yhtyy tähän näkemykseen ja viidesosa (21 %) torjuu ajatuksen vieraskielisten tasaisemman jakamisen eri kouluihin (Kuvio 7).

Kuvio 7.

Huomiota herättävää on, että kysymys ei juuri herätä suuria poliittisia intohimoja, vaan kaikissa äänestäjäryhmissä suurempi osa kannattaa kuin vastustaa vieraskielisten tasaista jakamista. Vähiten kannatusta vieraskielisten tasaiselle jakamiselle on Liike Nytin (40 %) ja perussuomalaisten (44 %) äänestäjien keskuudessa, eniten puolestaan RKP:n (69 %) äänestäjien keskuudessa (ks. Kuvioliite). [9]

Yksilöllisyyttäkin kaivataan

Kouluvalintaan liittyy myös kysymys painotusluokista, sillä se on usein ainoa tapa koululaisille hakeutua omia kykyjä ja taipumuksia tukeviin kouluihin. Huolimatta suomalaisten varautuneisuudesta vapaata kouluvalintaa kohtaan, painotusluokista ei laajemmin haluta eroon.

Vain kolme kymmenestä (29 %) on sitä mieltä, että kaikille koululaisille pitäisi opettaa samat asiat ja erilaiset painotusluokat ovat turhia (Kuvio 8). Enemmistö (54 %) torjuu ajatuksen painotusluokkien turhuudesta.

Kuvio 8.

Painotusluokkien puolustaminen kasvaa koulutustason ja sosioekonomisen aseman myötä. Puolueiden kannattajista eniten kannatusta yhdenmukaisille opetussisällöille on perussuomalaisten (42 %), SDP:n (38 %) ja keskustan (38 %) äänestäjien keskuudessa, mutta näissäkin ryhmissä hieman suurempi osa torjuu ajatuksen painotusluokkien turhuudesta. Aivan omille lukemilleen yltävät vihreiden äänestäjät, joista peräti kolme neljästä (75 %) torjuu ajatuksen siitä, että kaikille koululaisille opetettaisiin samat asiat.

Yksilölliselle oppilaiden kykyjä ja taipumuksia tukevalle opetukselle näyttäisi olevan siis jälleen kannatusta. Kyse saattaa olla huolesta, että peruskoulun tasapäistävyys on mennyt liiallisuuksiin ja aiheuttaa oppilaille jo motivaatio-ongelmia.

Varsin moni (40 %) onkin sitä mieltä, että suomalainen koulujärjestelmä tuottaa lähinnä vain tasapäisiä keskinkertaisuuksia, joilta puuttuu luovuus ja oma-aloitteisuus. Toisaalta käytännössä yhtä suuri osuus (42 %) torjuu väittämän suomalaisen koulujärjestelmän tasapäistävyydestä (Kuvio 9).

Kuvio 9.

Suomalaisen koulujärjestelmän tasapäistävyyttä epäilevien osuus on kasvanut huomattavasti (17 %-yks.) vuodesta 2017. Tuolloin vielä selvä enemmistö oli eri mieltä koulun tasapäistävyydestä. Nyt näkemykset ovat palanneet kohti lähes neljän vuosikymmenen takaisia näkemyksiä. Vuonna 1988 nimittäin enemmistö suomalaisista piti koulujärjestelmää tasapäistävänä.

Kysymys on selvästi myös poliittinen, sillä etenkin oikeistopuolueiden kannattajat pitävät tasapäistävyyttä suomaisen koulujärjestelmän ongelmana. Näin ajattelee 61 prosenttia perussuomalaisten, 58 prosenttia kokoomuksen ja 59 prosenttia Liike Nytin kannattajista (ks. Kuvioliite). [10] Tasapäistämisväitteen torjuvat enemmistöt keskustan (60 %), SDP:n (57 %) ja vihreiden (52 %) kannattajista. Muissa äänestäjäryhmissä näkemykset jakaantuvat.

Kysymys koulujärjestelmän tasapäistävyydestä tuo esiin mahdollisesti merkittävän tulevaisuuden poliittisen kiistakysymyksen. Koulukysymyksissä suomalaisilla on perinteisesti ollut varsin yhtenäiset näkemykset, ja nytkin näkemysjakaumat ovat melko samanlaiset väestöryhmästä ja poliittisesta suuntautumisesta riippumatta. Tällä kertaa havaitaan kuitenkin pudotus suomalaisten käsityksessä peruskoulun laadusta samalla, kun aiempaa useampi moittii koulua tasapäistäväksi. Tämä saattaa kieliä siitä, että suomalaisten keskuudessa on odotuksia koulujen vaatimustason kasvattamisesta silläkin uhalla, että jotkut putoavat kyydistä ja oppilaat erkaantuvat parempien ja heikompien oppilaiden ryhmiin kuten kansa- ja oppikoulujen aikakaudella ennen nykyistä peruskoulua.

Lähteet ja viitteet

[1] Apunen, M. (2017). Opettajaan uskovat kaikki – Suomalaisten luottamus kouluunsa on kivikova; uudistusten sijaan kaivataan vanhoja konsteja, teoksessa Apunen, M., Haavisto, I., Iskanius, A. ja Toivonen, S. (2017). Kumous kunnissa – EVAn Arvo- ja asennetutkimus 2017, EVA Raportti 1/2017, Taloustieto Oy.
[2] Metelinen, S. (2024). Vajoava valtiojohto – Luottamus hallitukseen heikkenee, mutta se ei selity yksin leikkauksilla, EVA Analyysi No 141, https://www.eva.fi/blog/2024/11/20/vajoava-valtiojohto-luottamus-hallitukseen-heikkenee-mutta-se-ei-selity-yksin-leikkauksilla/
[3] Opetus- ja kulttuuriministeriö 2023, PISA-tutkimus ja tulokset 2022, https://okm.fi/pisa-2022
[4] Ks. esim. Helsingin Sanomat (2023). Uudet Pisa-tulokset pakottavat miettimään asioita, jotka ovat suurempia kuin pandemia, https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010035809.html
[5] Nyyssölä, K. ja Packalen, P. (2025). Mitä tilastot kertovat oppimistulosten laskun taustoista? Opetushallitus, https://www.oph.fi/fi/blogi/mita-tilastot-kertovat-oppimistulosten-laskun-taustoista
[6] Helsingin Sanomat (2024). Hallitus hyväksyi koulujen kännykkä­rajoitukset, https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010933687.html
[7] Poikkeus ovat kristillisdemokraattien äänestäjät, joista vain 40 prosenttia yhtyy näkemykseen, mutta vastaajajoukon vähäisestä lukumäärästä johtuen tulosta on pidettävä vain suuntaa antavana.
[8] Ks. Apunen (2017).
[9] Liike Nytin ja RKP:n äänestäjien näkemysjakaumaan on suhtauduttava suuntaa antavina vastaajamäärän vähäisyydestä johtuen.
[10] Liike Nytin osalta tulosta on pidettävä suuntaa antavana vastaajamäärän vähäisyydestä johtuen.