Työnhakuraha on reilumpi versio ansioturvasta

Ladattavat tiedostot

Työnhakuraha -EVA Analyysi

Reilumpi versio ansioturvasta. EVA Analyysin Työnhakuraha ovat kirjoittaneet ekonomisti Mauri Kotamäki, ekonomisti Sanna Kurronen ja konsultti Jussi Pyykkönen.

Lataa

Suomessa tulisi ottaa käyttöön työnhakuraha nykyisen ansioturvan tilalle. Nykyinen ansioturva ei kannusta töihin riittävästi. Työnhakuraha tekee työttömyysturvasta oikeudenmukaisemman verrattuna nykymalliin, kun ansioturvasta pääsevät osalliseksi kaikki, jotka täyttävät työssäoloehdon.

On selvää, että Suomella ei ole varaa siihen, että joka viides (20,8 %) työikäinen suomalainen nostaa työttömyysetuuksia vuoden aikana (ks. Joka viides työikäinen nostaa työttömyysturvaa ss. 6–7). Tarvitsemme työttömyysturvaan sellaisen mallin, joka kannustaa mahdollisimman nopeaan työnhakuun ja tuo säästöjä julkiseen talouteen.

Julkisen talouden näkökulmasta on kannustettava siihen, että työttömyysjakso olisi mahdollisimman lyhyt. Esitämme uudistusta, joka lisäisi henkilötyövuosia 7 400:lla. Uudistus vastaa mittaluokaltaan vuonna 2020 päätettyä eläkeputken poistoa. Uudistus parantaisi julkisen talouden asemaa 400 miljoonalla eurolla. Uudistuksen suorat etuusmenoihin kohdistuvat säästöt ovat 200 miljoonaa euroa. Lisäksi työllisyyden kasvusta syntyy arviolta 200 miljoonan euron positiivinen vaikutus julkiseen talouteen (ks. laskelmat Analyysin Liitteessä 1). Työnhakuraha korjaa useita nykyisen mallin ongelmia siten, että heikoimmassa asemassa työmarkkinoilla olevien asema paranee suhteessa aiempaan.

Suomella ei ole varaa siihen, että joka viides työikäinen suomalainen nostaa työttömyysetuuksia vuoden aikana.

Työnhakuraha on universaali etuus, mikä tarkoittaa, että sitä maksettaisiin kaikille ehdot täyttäville siinä, missä nykyisin ansiosidonnaista työttömyysturvaa voivat saada vain kassaan kuuluvat (ks. työnhakurahan keskeisimmät erot verrattuna nykymalliin Analyysin Taulukko 1 s. 3). Työnhakurahaa voisi saada korkeintaan 300 päivää kaikissa tapauksissa, kun nykyisin maksimi on tietyin ehdoin jopa 400 tai 500 päivää.

Etuutta olisi mahdollista saada kymmenen päivän omavastuuajan jälkeen, kun nykyisin omavastuupäiviä on vain viisi. Tuki olisi porrastettu (Kuvio 1) siten, että ensimmäisten 10–60 päivän ajalta korvataan 60 prosenttia palkasta. 61–150 päivän ajalta korvaus putoaa 50 prosenttiin palkasta, ja 150–300 päivän ajalta korvataan enää 40 prosenttia palkasta. Osuus lasketaan maksimissaan 3 500 euron bruttopalkkaan saakka. Työnhakurahasta ei kertyisi eläkettä toisin kuin nykyisestä työttömyysturvasta.

Kuvio 1.

Työnhakuraha on oikeudenmukainen

Kaikki työnhakurahauudistuksen muutokset nykyjärjestelmään verrattuna tähtäävät joko työllisyyden, julkisen talouden rahoitusaseman tai pienituloisten aseman parantamiseen. Ansiosidonnainen työttömyysturvajärjestelmä on ennen kaikkea keskiluokkaisten nauttima etuus (ks. Joka viides työikäinen nostaa työttömyysturvaa Analyysin ss. 6–7), joka ei kannusta erityisen ripeään työllistymiseen eikä kohdennu erityisen hyvin pienituloisille.

Nykyisen työttömyysturvajärjestelmän keskeinen epäkohta on se, että työttömyyskassaan kuu lumattomat henkilöt eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan. Silti kaikki työssäkäyvät maksavat työttömyysvakuutusmaksua, jolla ansiosidonnainen pääosin rahoitetaan. Kassoihin kuulumattomat ovat usein heikommassa asemassa kuin kassoihin kuuluvat.

Esitämme ansiosidonnaisen ulottamista kaikille työssäkäyville, koska etuus myös kustannetaan pääosin yhteisistä varoista. Tämä on ainoa uudistuksen osa, joka lisää julkisia menoja, mutta uudistus on perusteltu siksi, että parantaa noin 74 000 pienituloisen tulotasoa.

Työnhakurahasta ei kertyisi eläkettä kuten ei myöskään muista Kelan maksamista työttömyysetuuksista.

Peruspäivärahasta luovuttaisiin uudistuksen myötä kokonaan, ja työnhakuraha siirrettäisiin hallinnollisesti Kelaan. Työnhakuraha olisi määritelty osuutena työttömyyttä edeltäneistä palkkatuloista eikä siinä olisi enää peruspäivärahaosuutta. Näin ollen heikoimmassa asemassa olevien perusturvan korotukset eivät vaikuttaisi korottavasti työnhakurahaan. Pienituloisten asemaa voisi siis parantaa ilman, että samalla myös ansioturvan taso nousisi. Näin ollen apu kohdistuisi jatkossa tehokkaammin sitä tarvitseville.

Koska kaikkia etuuksia pitäisi oikeudenmukaisuussyistä kohdella samalla tavoin, työnhakurahasta ei kertyisi eläkettä kuten ei myöskään muista Kelan maksamista työttömyysetuuksista. Tämä uudistus vähentäisi vuosittaisia työttömyysturvamenoja pitkällä aikavälillä 750 miljoonalla eurolla.

Uudistus parantaa työllisyyttä

Keskeinen heikkous Suomessa on ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikko kannustavuus. Etlan tutkimuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2021 peräti 137 000 työtöntä, joiden käteen jäävät tulot kasvaisivat työllistyessä 20 prosenttia. Pahimmillaan järjestelmä johtaa työttömien syrjäytymiseen työttömyyden pitkittymisen kautta. Pitkät työttömyysjaksot muuttuvat hyvin helposti sitkeäksi työttömyydeksi. Ylivoimaisesti parasta sosiaaliturvaa olisi minimoida työttömyyden kesto.

Kolmasosa ansiosidonnaisella olevista vain piipahtaa työttömyydessä (ks. Analyysin s. 6). Ilmiössä on kyse normaalista työmarkkinoihin kuuluvasta kitkatyöttömyydestä. Työn vaihtuessa uuden ja vanhan työpaikan väliin voi jäädä työttömyysjakso. Taloustieteen tutkimuskirjallisuuden mukaan ansioturvan tason ja keston leikkaus suhteessa nykyiseen nostaa työllisyyttä.

Omavastuuaika nopeuttaa työllistymistä niiden kohdalla, joiden on mahdollisuus löytää nopeasti uusi työpaikka.

Esitämme nykyiseen ansioturvaan nähden tason ja keston leikkauksia, jotka nopeuttaisivat työllistymistä. Ensinnäkin työttömyysturvan omavastuuaika nostettaisiin kymmeneen päivään nykyisestä viidestä. Omavastuuaika tarkoittaa tuettomien päivien määrää työttömyyden alkuvaiheessa. Sen tarkoitus on vähentää tarpeettomien työttömyysjaksojen määrää silloin, kun uusi työpaikka on jo tiedossa. Lisäksi omavastuuaika nopeuttaa työllistymistä niiden kohdalla, joiden on mahdollisuus löytää nopeasti uusi työpaikka jouduttuaan työttömiksi.

Peräti 24 prosenttia vuonna 2019 päättyneistä työttömyysjaksoista oli alle kahden viikon pituisia. Nämä nopeasti työllistyvät ovat työttömien joukossa hyvässä asemassa, joten on perusteltua painottaa työttömyysturvan leikkauksia siihen joukkoon. Omavastuupäivien viiden päivän lisäys vähentäisi työttömyysturvamenoja 56 miljoonalla eurolla.

Työnhakurahaa on mahdollista nauttia maksimissaan 300 päivää. Tässä uusi järjestelmä poikkeaa vanhasta, sillä nykyisin ansiosidonnaista on mahdollista nauttia 400 päivää, jos on ollut ennen työttömyyttä töissä yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta, ja peräti 500 päivää, jos on yli 58-vuotias ja on ollut töissä vähintään viisi vuotta yhtäjaksoisesti ennen työttömyyden alkamista. Pitkien työttömyysetuuksien lyhentäminen on perusteltua, jotta työttömyysjaksot lyhentyisivät eikä työttömyysetuutta ketjutettaisi tukityöllistämisjaksojen kanssa.

Työttömyysvakuutuksen pitkää kestoa perustellaan yleensä mahdollisuudella hakea työnhakijalle itselleen sopivaa työtä. Työnhakurahan 300 arkipäivän kesto soveltuu tähän tarkoitukseen hyvin. Mikäli tietyssä ajassa ihmiselle sopivaa työpaikkaa ei löydy, tulisi työnhakijan tarkastella uudelleen työnhaun kriteerejä. Työnhakijoita tulisi ylipäätään kannustaa vastaanottamaan työtä matalalla kynnyksellä palkasta ja työn sisällöstä riippumatta, koska työmarkkinoiden sisällä on helpompi hakeutua kohti itselle paremmin sopivaa työpaikkaa.

Työnhakurahaa porrastamalla on tarkoitus vauhdittaa työnhakua ja väljentää työnhakijan työlle asettamia kriteerejä aina, kun etuuden taso tippuu (ks. esimerkkilaskelmat tulotason pienenemisestä Kuviossa 6). Toisen kerran etuus tippuu 40 prosenttiin palkasta 150 työttömyyspäivän jälkeen.

Suomalainen yhteiskunta tarvitsee työllisyyden nostamista. Olemme pohjoismaisessa vertailussa jäljessä (ks. Muissa Pohjoismaissa kannustetaan paremmin Analyysin s. 5), työvoimapula on ennätyksellisellä tasolla ja rakenteellinen työttömyys on jämähtänyt paikoilleen.

Lue koko Työnhakuraha -EVA Analyysi