Suomalaiset kavahtavat julkista velkaa mutta pelkäävät leikkauksia
Valtaosa suomalaisista on huolissaan julkisen talouden velkaantumisesta, mutta näkemykset jakaantuvat, kun kysytään, miten velkaongelmaa tulevaisuudessa pitäisi hoitaa. Joidenkin mielestä verotusta tulisi kiristää, toiset leikkaisivat mieluummin palveluista.
Enemmistön mielestä verotuksessa ei kuitenkaan enää ole kiristämisen varaa. Jakolinjat sekä suhtautumisessa velkaantumiseen että keinoihin velkaantumisen torjumiseksi piirtyvät selvästi vastaajan poliittisen suuntautumisen mukaan.
Selvitimme suomalaisten suhtautumista julkiseen talouden tasapainottamiseen koronakriisin jälkeisenä aikana kuudella väiteparilla osana EVAn syksyn 2020 Arvo- ja asennetutkimusta (väiteparit esitellään analyysissa Kirottu velka Taulukossa 1). Vastaajia pyydettiin jokaisen väittämän kohdalla ottamaan kantaa, kumpi esitetyistä väitteistä vastaa paremmin omaa näkemystä (ks. väitteet Analyysin Taulukossa 1). Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on yli tuplaantunut vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen (Kuvio 1). Vuosikymmenen jatkunut keskustelu julkisen talouden tasapainottamisen tarpeesta on tullut kansalaisille tutuksi.
Kuvio 1.
Vajaa kaksi kolmesta suomalaisesta (64 %) arvioi, että julkisen talouden nopea velkaantuminen on suuri huoli, sillä tuleville sukupolville jää velasta kohtuuton lasku (Kuvio 2a). Vain 17 prosenttia on pikemmin sitä mieltä, että julkisen talouden nopea velkaantuminen ei ole suuri huoli, sillä tulevat sukupolvet kykenevät kyllä hoitamaan velkaa. Suomalaisten yksimielisyys velkaongelmasta korostuu, kun tarkastellaan summamuuttujakuviota (Kuvio 2b), jossa väitteen B kanssa samaa mieltä olevien osuudesta on vähennetty väitteen A kanssa samaa mieltä olevien osuus. Kuva kertoo, että kansalaiset kallistuvat selvästi näkemään julkisen talouden velkaantumisen suurena huolena.
Kuvio 2 a.
Kuvio 2 b.
Enemmistölle velkaantuminen on kuitenkin enemmän kuin pelkästään suuri huoli, ja he toteavat yksikantaan Suomen elävän nykyisin liikaa velaksi ja joutuvan sen seurauksena vielä suurten ongelmien eteen. Tätä mieltä on selvä enemmistö (59 %) suomalaisista (Kuvio 3a). Viidesosa (20 %) ei näe velkaantumisessa ongelmaa.
Kuvio 3 a.
Eniten huolissaan velkaantumisesta ovat perussuomalaisten (93 %) ja kokoomuksen (82 %) kannattajat (kaikki julkaisussa käsiteltyjen kysymysten väestöryhmittäiset erottelut löytyvät Kuvioliitteestä). Sitä vastoin hallituspuolueiden kannattajat eivät ole juuri huolissaan velkaantumisesta, keskustan kannattajia (71 %) lukuun ottamatta.
Kansalaiset eivät avaisi rahahanoja
Viimeksi asiaa kysyttiin talvella 2014, jolloin jopa kolme neljästä (75 %) sanoi Suomen elävän liikaa velaksi. Tuolloin elettiin Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen loppukautta, ja julkisen talouden vakauttaminen oli yksi hallituksen painopistealueista. Julkisen talouden tasapainottaminen oli niin ikään Juha Sipilän (kesk.) vuonna 2015 aloittaneen hallituksen keskeisiä tavoitteita. Julkinen talous on ollut alijäämäinen joka vuosi vuodesta 2009 alkaen. Velan kasvusta huolimatta siihen asennoidutaan jonkin verran vähemmän huolestuneesti kuin vuonna 2014.
Vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen aloittanut Antti Rinteen (sd.) ja sitä jatkanut Sanna Marinin (sd.) hallitus ottivat edeltäviin hallituksiin nähden toisenlaisen linjan talouden tasapainottamiseen. Kärkeen nostettiin tulevaisuusinvestoinnit, eli hallituksen talouspoliittinen linja oli alun perinkin julkisia menoja selvästi kasvattava. Julkisen talouden tasapaino piti hoitaa työllisyysastetta kasvattamalla. Vuonna 2019 elettiin pitkän taantuman jälkeistä nousukautta, jolloin kansalaisten odotuksetkin olivat kääntyneet julkisten menojen lisäämistä puoltaviksi.
Koronakriisi muutti taloustilanteen vuonna 2020 kertaheitolla. Vaikka bruttokansantuote ei syöksynyt Suomessa pelätyllä tavalla, koronakriisin hoito nosti alijäämät uudelle tasolle. Marinin hallitus lykkäsi vuoden 2021 budjetin esittelyn yhteydessä talouden tasapainotustavoitetta vuosikymmenen loppuun.
Koronakriisi on tarkoittanut Euroopassa sitä, että sekä keskuspankin rahapoliittiset että valtioiden finanssipoliittiset rahahanat ovat olleet auki ja valtioiden on annettu velkaantua melko vapaasti ilman huolta talouskurista. Myös Suomessa velkaantumisen taittaminen on toistaiseksi lykätty tulevaisuuden murheeksi. Huolimatta politiikan linjan muutoksesta, kansalaiset eivät suhtaudu velkaan huolettomasti.
Kuvio 3 b.
Vain viidesosa (20 %) on sitä mieltä, että Suomen julkisen velan kasvulla ei ole suurta väliä, sillä korkotaso pysyy alhaisena vielä pitkään (Kuvio 3b). Väitteen tyrmää puolet (50 %), mutta kohtuullisen iso osuus (29 %) ei ota siihen kantaa. Selvimmin eri mieltä väitteen kanssa ovat perussuomalaisten (82 %), kokoomuksen (78 %) ja keskustan (75 %) äänestäjät (ks. Kuvioliite).
Leikkaukset epäilyttävät
Kansalaiset eivät kuitenkaan ole valmiita aivan mihin tahansa velan kuriin laittamiseksi, vaan
etenkin leikkauksien suhteen vallitsee epävarmuutta (ks. tarkemmin suomalaisten suhtautuminen leikkauksiin ja veronkiristyksiin Analyysin s. 6–8).
Kuvio 3 c.
Kansalaisista 37 prosenttia on sitä mieltä, että maamme nopeasti kasvanut valtionvelka on pakko saada pikaisesti kuriin riippumatta siitä, millaisia etujen ja hyvinvoinnin leikkauksia siitä kansalaisille seuraa (Kuvio 3c). Eri mieltä on suurempi osuus, 43 prosenttia. Samaa mieltä olevien osuus on kasvanut edellisen vuoden mittauksesta neljällä prosenttiyksiköllä, mutta huoli velasta ei ole vuosien 2015–2016 tasolla, jolloin 47 prosenttia vaati valtionvelkaa kuriin tarvittaessa kovinkin leikkauksin.
Miehet (46 %) ovat selvästi valmiimpia leikkauksiin velkaantumisen estämiseksi kuin naiset (28 %, ks. Kuvioliite). Leikkauksia velkaantumisen saamiseksi kuriin vaativat erityisesti kokoomuksen (66 %), keskustan (61 %) ja perussuomalaisten (61 %) äänestäjät. Viimeksi mainittujen kohdalla on tapahtunut poikkeuksellisen suuri asennemuutos vuoden 2019 Arvo- ja asennetutkimukseen nähden, sillä tuolloin vain 36 prosenttia perussuomalaisista vaati valtionvelkaa kuriin, vaikka se tarkoittaisi etujen ja hyvinvoinnin leikkauksia. Perussuomalaisten äänestäjäkunnan kääntyminen vahvasti talouskuria kannattavalle ja veronkiristyksiä vastustavalle linjalle näkyy kautta linjan syksyn 2020 kyselyn vastauksissa.
Tehostaminen kuulostaa kivalta
Julkisen talouden velkaantuminen laitettaisiin mieluiten kuriin pehmeillä keinoilla, joissa kenenkään etuisuuksista ei tarvitse leikata. Tämä asenne näkyy Arvo- ja asennetutkimuksissa laajemminkin. Myös työllisyystoimien kohdalla suomalaiset kannattavat pehmeitä keinoja, joissa kenenkään etuisuuksiin ei kosketa.
Suomalaiset ovat varsin yksimielisiä julkisen sektorin tehostamisen tarpeesta. Kolme neljästä (75 %) on sitä mieltä, että Suomessa valtion ja kuntien toiminnassa on paljon tehostamisen varaa, jota tulisi hyödyntää (ks. Kuvio 2). Vain kahdeksan prosenttia ei näe varaa tehostamiseen.
Toiminnan tehostaminen on sikäli kansalaisten näkökulmasta helppo ratkaisu, että se ei enemmistön kohdalla tarkoita itselle sen paremmin heikompia palveluita kuin kireämmän verotuksen nakertamaa laihempaa rahapussiakaan.
Kun suhtautumista tehostamiseen tarkastellaan suhteessa veronkiristyksiin, saadaan likimain sama tulos kuin kysyttäessä puhtaasti tehostamisen tarpeesta. Julkisen talouden toiminnan tehostamista verotuksen jatkuvan kiristämisen sijaan kannattaa 72 prosenttia suomalaisista (Kuvio 4). Toisella kannalla on vain reilu kymmenys (12 %). Julkisen talouden tehostamista vaativien osuus on kasvanut edellisvuodesta kahdeksalla prosenttiyksiköllä.
Kuvio 4.
Jälleen kerran vastaajissa erottuvat suurten oppositiopuolueiden ja keskustan kannattajat. Perussuomalaisten (95 %), kokoomuksen (91 %) ja keskustan (87 %) äänestäjät ovat innokkaimpia julkisen talouden tehostamisen vaatijia (ks. Kuvioliite). Keskustan äänestäjät erottuvat useiden kysymysten kohdalla tiukemman talouskurin kannattajina kuin muiden hallituspuolueiden kannattajat.
Tehostaminen ei kuitenkaan tarkoita enemmistölle sitä, että julkisen sektorin palveluvalikoimaa pitäisi karsia. Huomattavasti hankalammaksi nimittäin osoittautuu kysymys julkisen sektorin laajuudesta, sillä 43 prosenttia ei osannut ottaa kantaa, onko julkisten palveluiden ja toimintojen valikoima nykyisellään liian laaja vai liian kapea (ks. Kuvio 2). Likimain yhtä suuri osuus (30 %) arvioi valikoiman liian kapeaksi kuin liian laajaksi (28 %).
Julkisen talouden tehostamisen vaade tarkoittaa kansalaisille ensi sijassa sitä, että käytetyistä resursseista pitäisi saada – tavalla tai toisella – enemmän irti. Hyvinvointipalvelut ovat nimittäin selvälle valtaosalle suomalaisista rakkaita, ja pohjoismaisesta mallista haluttaisiin pitää kiinni.
Yli kolme neljästä (78 %) pitää suomalaista hyvinvointivaltiota aina hintansa arvoisena, vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon (Kuvio 5). Toista mieltä on 12 prosenttia. Varaukseton tuki hyvinvointivaltiolle hiipuu kuitenkin nyt toisena mittauskertana peräkkäin, kun vuonna 2018 vielä 85 prosenttia oli väitteen kanssa samaa mieltä. Se on silti edelleen pitkän ajan keskiarvon yläpuolella, joten kehityksestä ei voi vielä päätellä hyvinvointivaltion arvostuksen olevan hiipumassa.
Kuvio 5.
Eniten epäilyksiä hyvinvointivaltion nykymeno herättää perussuomalaisten (54 %) ja kokoomuksen (67 %) äänestäjien sekä johtavassa asemassa olevien (58 %) ja yrittäjien (60 %) keskuudessa (ks. Kuvioliite).
Mieluummin veronkiristyksiä kuin leikkauksia
Hyvinvointivaltion vaaliminen näkyy myös siinä, että kun sen leikkaaminen asetetaan vastakkain veronkorotusten kanssa, suurempi osa suomalaisista (42 %) korottaisi mieluummin veroja kuin leikkaisi palveluja ja tulonsiirtoja (37 %), jos valtion ja kuntien tulot osoittautuvat riittämättömiksi (ks. Kuvio 2). Näkemykset kuitenkin jakaantuvat jotakuinkin tasan.
Kuvio 6.
Tämä selittyy osin sillä, että varsin moni pitäisi ovea auki pienehköille veronkiristyksille. Suomalaisista 43 prosenttia on sitä mieltä, että taloudelle ja investoinneille ei aiheutuisi merkittävää haittaa, vaikka verotus Suomessa kiristyisikin hieman nykytasoltaan (Kuvio 6). Näkemykset varovaisistakin veronkiristyksistä kuitenkin jakautuvat voimakkaasti, ja eri mieltä on lähes yhtä moni (39 %).
Verotuksen pieneenkin kiristymiseen suhtautuvat erityisen torjuvasti perussuomalaisten (72 % eri mieltä väitteen kanssa) ja kokoomuksen (62 %) äänestäjät (ks. Kuvioliite). Perussuomalaisten asenteet ovat muuttuneet edelliseen mittauskertaan nähden 12 prosenttiyksikköä torjuvampaan suuntaan. Selvästi eniten veronkiristysvalmiutta on vasemmistoliiton (85 %) ja SDP:n (71 %) äänestäjillä.
Valmius verojen kiristämisen vaikuttaisi olevan osin yhteydessä valmiuteen tinkiä omista eduista ja elintasosta koronakriisissä. Hieman yli puolet (52 %) osoittaa tinkimisvalmiutta ja reilu neljäsosa (27 %) ei (Kuvio 7). Tinkimisvalmius on pienentynyt koronakeväästä syksyyn seitsemän prosenttiyksikköä. Syksyn Arvo- ja asennetutkimuksen tulokset kerättiin lokakuussa 2020, jolloin tautitilanne ei ollut aivan yhtä paha kuin kevään mittauksen yhteydessä.
Kuvio 7.
Pienintä tinkimisvalmius on perussuomalaisten äänestäjillä (33 %) ja suurinta keskustan äänestäjillä (75 %) (ks. Kuvioliite). Hallituspuolueiden kannattajista tinkimisvalmius on oppositiopuolueiden kannattajia suurempaa myös vihreiden (64 %), SDP:n (61 %) ja vasemmistoliiton (59 %) kannattajien keskuudessa. Koronakriisiin liittyvä tinkimisvalmius omista eduista vaikuttaisi vastaajien mielessä pikemminkin kytkeytyvän valmiuteen kiristää verotusta kuin valmiuteen leikata menoja.
Veronkiristysten hienoinen etusija suhteessa palveluiden ja etuisuuksien leikkaamiseen ei kuitenkaan kerro koko totuutta suomalaisten suhtautumisesta veronkiristyksiin. Harva nimittäin näkee verotuksessa juuri lainkaan kiristämisen varaa Suomessa.
Vain neljäsosa (25 %) on sitä mieltä, että verotuksessa on yleisesti ottaen kiristämisen varaa. Puolet (48 %) ei näe verotuksessa käytännössä ollenkaan kiristämisen varaa (ks. Kuvio 2).
Näin ollen näkemys verojen kiristämisestä asettuu uuteen valoon. Verojen pienillä kiristyksillä selviytyminen julkisen talouden kriisistä vaikuttaisikin olevan monen toive, mutta realiteetit puhuvat toivetta vastaan. Suomen kokonaisveroaste on OECD-maiden keskiarvoa selvästi kireämpi (Kuvio 8).
Kuvio 8.
Realistisempi kuva kansalaisten todellisesta valmiudesta verojen kiristyksiin saadaan, kun kysytään vastaajien valmiutta oman verotuksen kiristämiseen. Vain reilu viidesosa (22 %) suomalaisista maksaisi henkilökohtaisesti mielellään nykyistä enemmän veroja (Kuvio 9). Selvä enemmistö (57 %) ei niin tekisi.
Vastauksissa näkyy ilmiö, jonka mukaan kansalaiset kiristäisivät mieluiten muiden veroja, mutta harva on valmis itse maksamaan enemmän veroja. Eniten veronmaksuhalukkuutta on vasemmistoliiton äänestäjillä (61 %) ja vähiten perussuomalaisten (86 %) ja kokoomuslaisten (76 %) äänestäjien keskuudessa (ks. Kuvioliite).
Kuvio 9.
Lisää aiheesta EVA Analyysissa Kirottu velka