Päätetään paikan päällä – puolet suomalaisista sopisi palkoista työpaikoilla

Sanna Kurronen
Ekonomisti
LinkedIn X

Ladattavat tiedostot

Download: EVA Artikkelin Päätetään paikan päällä -kuvioliite
EVA Artikkelin Päätetään paikan päällä -kuvioliite

Lataa

Työpaikkakohtaisen palkkasopimisen kannatus on Suomessa laajaa, selviää Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn Arvo- ja asennetutkimuksesta. Vaikka moni sallisi sopimisen ilman ammattiyhdistysliikkeen myötävaikutusta, liitoille toivottaisiin roolia sopimisen valvonnassa. Useimmat suomalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että hyvinvointimme riippuu vientiteollisuuden kilpailukyvystä, kirjoittaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomisti Sanna Kurronen.

Puolet suomalaisista (49 %) on sitä mieltä, että kaikki hyötyisivät, jos palkoista ja muista työehdoista voitaisiin sopia nykyistä joustavammin työpaikoilla (Kuvio 1 A). Yli neljännes (27 %) on eri mieltä ja lähes neljännes (24 %) ei osaa tai halua ottaa kantaa.

Paikallista sopimista palkoissa kannattavien osuus on käytännössä sama kuin niiden osuus, jotka vuoden 2019 EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa ilmaisivat työpaikkatason oikeaksi tasoksi sopia palkankorotuksista, kun vaihtoehtoina olivat liittotaso ja valtakunnallinen taso tai tupo[i].

Työpaikkatasoa kannatti tuolloin palkkasopimiseen 48 prosenttia suomalaisista.[ii] Suomalaisten hyväksyntä ensisijaisesti työpaikoilla tapahtuvalle palkkasopimiselle näyttäisi siis pysyneen samalla tasolla myös koronapandemian aiheuttaman taloudellisen epävarmuuden oloissa.

Selvitimme tämänkertaisessa Arvo- ja asennetutkimuksessa myös sitä, mikä ammattiyhdistysliikkeen roolin pitäisi suomalaisten mielestä olla paikallisessa sopimisessa. Useampi on samaa mieltä (46 %) kuin eri mieltä (38 %) väitteen kanssa, jonka mukaan työntekijöillä ja työnantajilla tulisi olla oikeus sopia työehdoista paikallisesti ilman ammattiyhdistysliikkeen myötävaikutusta (Kuvio 1b). Toista mieltä on 38 prosenttia.

Tästä huolimatta selvästi yli puolet (55 %) vastaajista yhtyy väittämään, että jos paikallinen sopiminen työpaikoilla yleistyy, sen pitäisi tapahtua aina ammattiyhdistysliikkeen valvonnassa (Kuvio 1c). Eri mieltä vastaajista on 28 prosenttia. Moni suomalainen siis sallisi työntekijöiden sopia työnantajien kanssa työehdoista ilman ammattiyhdistyksen myötävaikutusta, mutta toivoisi kuitenkin ammattiliitoille roolia sopimisen valvomisessa.

Kysymyksissä ammattiyhdistyksen roolista on huomattavaa hajontaa puoluekannan, ammattiaseman sekä ammattiliittoon kuulumisen mukaan. Vasemmistoliiton sekä SDP:n kannattajista ja SAK:n jäsenistä lähes yhdeksän kymmenestä on sitä mieltä, että paikallisen sopimisen tulee tapahtua aina ammattiyhdistysliikkeen valvonnassa. Kokoomuksen kannattajista tätä mieltä on vain joka viides (21 %). Myös yrittäjät ja johtavassa asemassa työskentelevät ovat epäileväisempiä ammattiyhdistysliikkeen osallistumisesta paikalliseen sopimiseen. Naiset pitävät ammattiyhdistyksen roolia tärkeämpänä kuin miehet (ks. tarkemmat tiedot Kuvioliitteessä).

Kuvio 1 A.

Kuvio 1 B.

Kuvio 1 C.

Yksi syy siihen, että yli puolet toivoisi ammattiliitolle roolia sopimisen valvonnassa saattaa piillä siinä, että railo työntekijöiden ja työnantajien välillä on suomalaisten näkemyksissä edelleen selvä.

Tästä kielii se, että vain vajaan kolmanneksen (31 %) mielestä työntekijöiden ja työnantajien edut ovat Suomessa nykyään pitkälti yhteneväiset (Kuvio 2). Vaikka suurempi osuus on eri mieltä (42 %), heidän osuutensa on selvästi supistunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2011 vielä 55 prosenttia suomalaisista oli väitteen kanssa eri mieltä.

Kuvio 2.

Työnantajien ja työntekijöiden välistä luottamusta saattaisi parantaa, jos työntekijät osallistuisivat nykyistä laajemmin yritysten päätöksentekoon. Tälle ajatukselle näyttäisi olevan suomalaisten keskuudessa laajasti tukea.

Lähes kaksi kolmesta (64 %) uskoo, että mikäli työntekijät saisivat osallistua ja vaikuttaa yritysten päätöksentekoon nykyistä enemmän, siitä hyötyisi koko yhteiskunta (Kuvio 3). Eri mieltä on vain 13 prosenttia.

Kuvio 3.

Puoluekannasta riippumatta yli puolet vastaajista pitää työntekijän osallisuuden lisäämistä hyödyllisenä. Vain johtavassa asemassa työskentelevät suhtautuvat asiaan selvästi epäilevämmin, yrittäjät sen sijaan ovat vahvasti työntekijöiden suuremman osallistumisen kannalla (Kuvioliite).

Vaikka yli puolet suomalaisista on 1980-luvun puolivälistä asti pitänyt työntekijän vaikutusmahdollisuuksia yhteiskunnan kannalta hyödyllisinä, mielipiteissä on vaihtelua yli ajan. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana käyty keskustelu paikallisesta sopimisesta ja työtekijöiden edustajan ottamisesta mukaan yritysten hallituksiin saattaa olla taustalla vuonna 2016 havaitussa muutoksessa. Tuolloin kannatus työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksille nousi selvästi. Sipilän hallituksen nimeämä selvitysmies Harri Hietala esitti paikallista sopimista koskevassa selvityksessään nimenomaan työntekijöiden edustuksen vahvistamista samalla, kun paikallista sopimista edistettäisiin lainsäädännöllä.[iii]

Ymmärrystä yrityksille

Edellytykset paremmalle työntekijöiden ja työnantajien väliselle yhteisymmärrykselle näyttäisivät olevan olemassa. Valtaosa suomalaisista nimittäin ymmärtää yritysten merkityksen yhteiskunnalle. Vuoden 2019 Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan kolme neljästä (76 %) suomalaisesta ajatteli, että mikäli maassamme suhtauduttaisiin myönteisemmin yrittämiseen, siitä hyötyisi koko yhteiskunta. Toista mieltä oli vain seitsemän prosenttia suomalaisista.[iv]

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että suomalaisilta löytyy myös ymmärrystä kilpailukyvyn ylläpidolle. Pienelle maalle vientisektorin kilpailukyky on äärimmäisen tärkeää.

Kolme neljästä (76 %) suomalaisesta on myös sitä mieltä, että työllisyys ja sitä kautta muukin hyvinvointi maassamme riippuu ratkaisevasti vientiteollisuutemme kilpailukyvystä (Kuvio 4). Toista mieltä on vain yhdeksän prosenttia.

Kuvio 4.

Kilpailukyvyn merkitystä korostavien osuus kasvoi selvästi vuodesta 2013 vuoteen 2016, kun Sipilän hallitus yritti saada aikaan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välille kustannuskilpailukykyä kohentavaa niin sanottua kilpailukykysopimusta. Näkemykset ovat huippuvuodesta 2016 hieman loiventuneet.

Yritysten aseman ymmärtämisestä kielii myös se, että suomalaisilta löytyy aiempaa enemmän ymmärrystä irtisanomisille. Kun vuonna 2013 lähes kaksi kolmesta (64 %) yhtyi väittämään, että yrityksillä on velvollisuus pitää työntekijänsä huonompinakin aikoina, osuus on nyt pudonnut 43 prosenttiin (Kuvio 5). Toista mieltä on yli kolmannes (35 %) vastaajista. Näkemykset ovat mittaus mittaukselta kehittyneet kohti irtisanomiselle suopeampia näkemyksiä.

Kuvio 5.

Huomionarvoista on se, että viime kevään mittaukseen nähdenkin ajatus yritysten velvollisuudesta pitää työntekijät huonoinakin aikoina on vähentynyt seitsemän prosenttiyksikköä. Näin lyhyessä ajassa tapahtuneeseen asennemuutokseen vaikuttaa todennäköisesti suomalaisten huoli taloudesta koronakriisin keskellä. Jo keväällä 59 prosenttia suomalaisista ilmaisi olevansa valmiita tinkimään omista eduistaan ja elintasostaan tilanteen yli pääsemiseksi, jos Suomen talous ajautuu vaikeuksiin koronavirusepidemian vuoksi.[v]

Toisaalta ihmiset kaipaavat koronapandemian aiheuttamassa epävarmassa työllisyystilanteessa myös turvaa. Työttömyysturvan vahvistaminen ansiosidonnaista laajentamalla saa kansalta varovaisen tuen. 44 prosenttia suomalaisista arvioi, että ansiosidonnainen työttömyysturva pitäisi laajentaa koskemaan myös työttömyyskassoihin kuulumattomia palkansaajia (Kuvio 6). Eri mieltä väitteen kanssa on 39 prosenttia.

Kuvio 6.

Eniten vastustusta ansiosidonnaisen laajentaminen kerää odotetusti ammattiyhdistysten jäseniltä. STTK:n jäsenistä ehdotusta vastustaa peräti 70 prosenttia ja SAK:n jäsenistäkin selvä enemmistö (59 %). Akavan jäsenistössä vastustus ei ole juuri koko väestöä suurempaa (42 %).

Koska ansiosidonnainen työttömyysturva rahoitetaan pääosin kaikkien työssäkäyvien maksamilla veroilla ja maksuilla, sen laajentaminen koskemaan kaikkia työssäoloehdot täyttäviä työntekijöitä on perusteltua. Työttömyyskassojen jäsenmaksuilla rahoitetaan ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta vain 5,5 prosenttia.[vi]

Paikallisen sopimisen peikot

Suomalaiset ymmärtävät yritysten päätöksentekoa ja toivoisivat, että työntekijät osallistuisivat myös siihen. Sen perusteella on loogista, että myös nykyistä laajemmalle työpaikkakohtaiselle sopimiselle on kansalaisten keskuudessa laajaa tukea. Se ei ole ihme ottaen huomioon, että paikallisesti sovitaan jo nyt työntekijän kannalta monista tärkeistä asioista.

Esimerkiksi säännöllinen työaika sekä mahdollisuus pitää lomarahat vapaana ovat usein paikallisesti sovittavissa. Työaikoihin liittyvät kysymykset ovatkin tyypillisimmin sovittavia asioita myös Suomea laajempaa paikallista sopimista soveltavassa Saksassa.[vii]

Suomalaiset ovat huolissaan, että paikallinen sopiminen synnyttäisi kahden kerroksen väkeä.[viii] Toisaalta osa työntekijöistä hyötyisi, kun he liikkuisivat paremman palkan ja työehtojen perässä työpaikkojen välillä. Moni pelkää, että osa taas joutuisi tyytymään aiempaa heikompiin työehtoihin ja ansioihin. Lisäksi suomalaiset pelkäävät laajaa matalapalkkasektorin syntymistä sekä työnantajien painostavan työntekijöitä työehtojen heikennyksiin.

Tutkimuskirjallisuuden valossa huoli työntekijöiden palkkojen polkemisesta paikallisen sopimisen myötä näyttää olevan vailla perustaa. Suomessa paikallisesti sovittavat erät ovat nostaneet palkankorotuksia ja samansuuntaisia ovat tulokset myös muualta Euroopasta. Vaikutukset palkkahajontaan työntekijöiden välillä sen sijaan ovat epävarmempia, joten eriytyvä ansiokehitys voi olla osin perusteltu huoli.[ix]

Viimeisen vuosikymmenen aikana yrittäjien suhtautuminen työntekijöiden lisääntyvään osallistumiseen yritysten päätöksenteossa on muuttunut myönteisemmäksi ja selvästi yli puolet yrittäjistä uskoo, että koko yhteiskunta hyötyisi, jos työntekijät saisivat vaikuttaa yritysten päätöksentekoon nykyistä enemmän (Kuvio 7).[x] Samaan aikaan suomalaiset suhtautuvat entistä myönteisemmin yrittäjyyteen ja näkevät, että yritysten menestys hyödyttää koko yhteiskuntaa.[xi]

Molemminpuolinen arvostus voi olla yksi avain suomalaisen yhteiskunnan uuteen nousuun ja tarjoaa hyvän mahdollisuuden laajentaa sopimista ja yhteistyötä työpaikoilla. Työntekijöiden osallisuuden lisääminen yritysten päätöksenteossa voisi lisätä edelleen luottamusta työnantajien ja työntekijöiden välillä ja siten mahdollistaa selvästi entistä laajempi paikallinen sopiminen Suomessa.

Kuvio 7.

Näin kysely tehtiin

Tulokset perustuvat 2 019 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 16.–28.10.2020. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internetpaneelilla ja painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy, joka on laatinut myös tulosgrafiikan. Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984. Tuloksiin voi tutustua osoitteessa: www.eva.fi/arvopankki.

LÄHTEET

[i] Tulopoliittinen kokonaisratkaisu, jossa kolmikantaisesti (työnantajat, työntekijät, valtio) sovitaan palkankorotusten lisäksi mm. sosiaalipoliittisista kysymyksistä ja veroista.

[ii] Metelinen, S. (2019). Paremman palkan perässä – Työpaikkakohtainen sopiminen pelottaa ja houkuttaa, EVA Analyysi No 78.

[iii] Hietala, H. (2015). Paikallista sopimista koskeva selvitys, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, TEM Raportteja 62/2015.

[iv] Haavisto, I. (2020). Suomalaiset arvostavat yrittäjyyttä – Enemmistö näkee vaurastumisenkin myönteisesti, https://www.eva.fi/blog/2020/06/01/suomalaiset-arvostavat-yrittajyytta-enemmisto-nakee-vaurastumisenkin-myonteisesti/ (haettu 3.12.2020).

[v] Metelinen, S. (2020). Sisukkaina savottaan – Suomalaiset ovat valmiita tinkimään eduistaan talouskurimuksen selättämiseksi, EVA Analyysi No 82.

[vi] Sosiaali- ja terveysministeriö (2020). Työttömyysturva, https://stm.fi/tyottomyysturva (haettu 3.12.2020).

[vii] Kauhanen A. (2015). Mitä paikallinen sopiminen muuttaa? Etla Muistio 39.

[viii] Metelinen (2019).

[ix] Kauhanen, A., Maczulskij, T. ja Riukula,

(2020). Isommat palkankorotukset paikallisesti sopien? Sopimusjärjestelmän hajautumisen vaikutukset palkkojen tasoon ja niiden hajontaan, ETLA Muistio No 92.
[x] Metelinen (2019).

[xi] Haavisto (2020).