Dosentti Mikael Mattlin: Uusi uljas Kiina
Lue EVA Raportti tästä
Kun Xi Jinping tuli valtaan vuonna 2012, Kiinan uudistuspolitiikka oli ollut suuri menestystarina. Kiinan kommunistisen puolueen johdossa oltiin silti huolissaan, kirjoittaa Turun yliopiston kollegiumtutkija ja dosentti Mikael Mattlin. Mattilinin kirjoitus on yksi EVA Raportin Lastuna lainehilla asiantuntijakirjoituksista.
Kiinan yhteiskunta oli asteittain vapautumassa ja puolue oli organisatorisessa kriisissä. Koulutettu, vaurastunut ja yhä sofistikoituneempi väestö ei tulevaisuudessa ehkä enää tarvitsisi puoluetta ohjaamaan kaikkea. Kiinan yksipuoluejärjestelmälle oli käymässä vastaavalla tavalla kuin sitä monin tavoin muistuttaneelle Kuomintangille kävi Taiwanissa 1980-luvulla (Taiwan liberalisoitui ja Kuomintang syrjäytettiin myöhemmin vallasta). Kiinan kommunistinen puolue oli vaarassa joutua taloudellisen menestyksen uhriksi.
Kiinan johdon uuteen visioon ei mahdu virallisen totuuden kanssa kilpailevia ajatuksia.
Puolueen johtoon tarvittiin ihminen, joka pystyy palauttamaan uskon puolueeseen ja aatteeseen. Tehtävään valittiin Xi, joka onkin järjestelmällisesti toiminut palauttaakseen puolueen ehdottoman johtoaseman. Valtaa on keskitetty yhteiskunnassa puolueelle ja puolueen sisällä ylimmälle johtajalle. Taloudessa valtionyhtiöt jyräävät jälleen. Kansalaisyhteiskunnan tila on kaventunut kaventumistaan, niin uusilla laeilla kuin viranomaisten toimilla.
Kiinan johdon uuteen visioon ei mahdu virallisen totuuden kanssa kilpailevia ajatuksia. Kiinasta ollaan tekemässä entistä voimallisemmin yhtenäisvaltiota. Tämä tarkoittaa sitä, että etniselle, uskonnolliselle ja hallinnolliselle monimuotoisuudelle ei juuri ole tilaa. Puolueen johdon visio on luotu puolueuskollisuuden, han-kiinalaisuuden (n. 92 % väestöstä) ja nationalismin pohjalle. Kulttuurisesti autonominen Xinjiang, samoin kuin hallinnollisesti autonominen erityishallintoalue Hongkong, ovat tämän vision kannalta ongelmallisia. Erillisyyden korostaminen tulkitaan herkästi ulkoa ohjatuiksi separatismipyrkimyksiksi, joihin täytyy puuttua kovin ottein. Horisontin takana siintää Taiwan, jonka aika tulee, kunhan Hongkongin kuohunnan muodostama uhka ensin on neutralisoitu.
Kauas ollaan ajauduttu Kiinan edesmenneen johtajan ja reformiarkkitehdin Deng Xiaopingin ohjenuorista. Dengin perua olivat niin pragmaattinen talouspolitiikka, taloudellisen päätöksenteon ja aloitteellisuuden desentralisaatio, kuin myös varovainen ulkopolitiikka ja pyrkimykset puolueen vallankäytön institutionalisoimiseen. Taiwania varten kehiteltiin ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -malli, jonka onnistuneen soveltamisen Hongkongissa ja Macaossa piti tehdä taiwanilaiset ajan myötä myötämielisemmiksi yhdistymiselle Kiinan kansantasavallan kanssa. Ennen kaikkea Kiinalla oli Dengin aikana aikaa odottaa. Kaikkia näitä viisauksia ollaan nyt kuoppaamassa.
Kiina haluaa myös päästä määrittelemään globaalin hallinnan pelisääntöjä, niin teknologisissa standardeissa kuin arvokysymyksissä.
Tilalle ollaan saatu uusi, uljas Kiina, jota puolueen 100-vuotispäivän (2021) kynnyksellä leimaavat luisuminen takaisin kovaan autoritarismiin, ylimmän johtajan henkilökultti, lähes pakkomielteinen vakauden ja kontrollin tarve, kärsimätön nationalismi ja epäluulo ulkomaalaisia kohtaan. Uusi Kiina on kunnianhimoinen. Se pitää omaa poliittista järjestelmää ylivertaisena läntisiin demokratioihin nähden. Enää Kiinan johtajat eivät ujostele sanoa, että kehittyvät maat voisivat ottaa siitä oppia. Uusi Kiina valmistautuu pärjäämään omillaan. Strateginen irtautuminen Yhdysvalloista on käynnissä niin kaupassa, investoinneissa kuin teknologiassa. Pidemmällä aikavälillä Kiina pyrkii syrjäyttämään Yhdysvallat johtoasemastaan, ensin Aasiassa ja myöhemmin koko maailmassa. Uusi kylmä sota näyttää lähenevän vääjäämättömällä logiikalla, eikä sotilaallisten selkkausten mahdollisuuttakaan enää voi poissulkea. Tämä riski on olemassa Etelä-Kiinan merellä ja Taiwanin salmessa, ehkä jopa Himalajan raja-alueella.
Uusi Kiina pyrkii aktiivisesti ohjaamaan, miten ajattelemme siitä. Kiinan ennen niin hillityn ammattimaiset diplomaatit puolustavat nyt maansa kunniaa ”susisotureiden” taistelutantereella Twitterissä. Kiina haluaa myös päästä määrittelemään globaalin hallinnan pelisääntöjä, niin teknologisissa standardeissa kuin arvokysymyksissä. Kiinan poliittinen järjestelmä vaikuttaa yhä suoremmin meihin kaikkiin. Rinnakkaiselo uuden uljaan Kiinan kanssa on suuri haaste ympäröivälle maailmalle.
Mikael Mattlinin ja muiden asiantuntijoiden kirjoituksia EVA Raportissa Lastuna lainehilla. Lue lisää lataamalla raportti.