Tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto: Arvot muuttuvat hitaasti
Lue EVA Raportti tästä
Taloudellisten ja yhteiskunnallisten kriisien uskotaan usein johtavan arvojen muuttumiseen. Tämä käsitys on kuitenkin virheellinen. Ihmisten toimintaa ohjaavat arvot muuttuvat vain hitaasti. Arvojen hitaudella on mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Sillä voi osaltaan selittää esimerkiksi arabikevään epäonnistumista tai sitä, miksi Kiinan ja Venäjän kaltaiset maat eivät kehity kohti länsimaista liberaalia demokratiaa niiden vaurastumisesta huolimatta, kirjoittaa EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto. Haaviston kirjoitus on yksi EVA Raportin Lastuna lainehilla asiantuntijakirjoituksista.
On paljon tavallisempaa, että arvo- ja asennetutkimuksissa kriisien havaitaan johtaneen pikemmin paluuseen perusasioihin kuin radikaaliin uudistumiseen. Esimerkiksi koronapandemian yhteydessä turvallisuuteen liittyvät arvot korostuivat, samaten luottamus valtaapitäviin.
Vastaavasti talouskasvun arvostus ja muut taloudelliset arvot korostuvat talouden matalasuhdanteissa. Korkeasuhdanteessa puolestaan talouden arvostus laskee, ja etusijalle nousevat ympäristöön ja aineettomaan hyvinvointiin liittyvät arvot.
Suomalaisten arvomaailmalle keskeisiä piirteitä ovat korkea luottamus, työn arvostus, tasa-arvoisuus, luonnonläheisyys ja realismi.
Muutokset yhteiskunnallisissa olosuhteissa heiluttelevat arvomaailmaa, mutta sen perusrakenne säilyy varsin vakaana. Suomalaisten arvomaailmalle keskeisiä piirteitä ovat korkea luottamus, työn arvostus, tasa-arvoisuus, luonnonläheisyys ja realismi – joka usein taittuu pessimismin suuntaan.
Suomalaisten arvoja leimaavat myös sisäiset jännitteet ja ristiriidat. Yhteiskunnan instituutiot arvostetaan Suomessa korkealle, mutta politiikkaa ja sen toimijoita ei. Talouden instituutioiden kohdalla suhde on käänteinen: markkinatalouteen suhtaudutaan epäilevästi, mutta kilpailuun ja yrittäjiin myönteisesti. Kolmas paradoksi koskee kansainvälisyyttä. Sitä pidetään tärkeänä, mutta kansainvälisyyden käytännön ilmiöihin, kuten globalisaatioon tai maahanmuuttoon, suhtaudutaan varauksella.
Nämä arvorakenteet ovat varsin pysyviä ja niiden muutos on verkkaista. Peukalosääntö on, että arvojen muutokset kulkevat yleensä yhteiskunnallisten muutosten perässä, eivät niiden edellä.
Globaalisti merkittävimmät arvoja muuttavat voimat ovat olleet taloudellinen vaurastuminen ja yhteiskuntien demokratisoituminen. Pitkän aikavälin kehitys on kulkenut turvallisuutta, uskontoa ja perinteitä korostavista arvoista kohti vapautta, rationaalisuutta ja itseilmaisua korostavia arvoja. Näin on käynyt meillä Suomessakin.
Taloudellinen vaurastuminen lisää arvojen yhtenäisyyttä, demokratisoituminen taas vähentää sitä.
Vaurastumisen ja demokratian vaikutus arvojen muuttumiseen yli ajan ei kuitenkaan ole suoraviivaista. Tutkimuksista tiedetään, että taloudellinen vaurastuminen lisää arvojen yhtenäisyyttä, demokratisoituminen taas vähentää sitä. Arvomuutos ei liioin voi olla yhdenmukaista eri maissa, koska erot eri kulttuureille ominaisissa arvoissa ovat suuret.
Näistä syistä ”historian loppu”, jossa ihmisoikeudet, liberaali demokratia ja kapitalistinen markkinatalous vallitsisivat kaikkialla, voi olla saavuttamattomissa. Markkinatalous, globalisaatio ja nopea vaurastuminen eivät ole tehneet Kiinasta yhtään aiempaa demokraattisempaa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä ei länsimaistunut, vaan on edelleen Venäjä. Pikemminkin epädemokraattisten maiden taloudellinen vaurastuminen on lisännyt niiden yhtenäisyyttä ja arvojen ristiriitaa läntisten liberaalien demokratioiden kanssa.
Erityisen vaikeaa on demokratian vienti.
Erityisen vaikeaa on demokratian vienti. Moni entinen neuvostotasavalta on pysynyt autoritäärisessä mallissa, ja kaipuuta kohti autoritäärisyyttä on ollut havaittavissa myös sellaisten entisten Varsovan liiton maiden kuten Unkarin kohdalla. 2010-luvun alun arabikevät ei myöskään johtanut vakaiden demokratioiden syntyyn lukuun ottamatta ehkä Tunisiaa.
Euroopan unioni on myös arvoyhteisö, mutta juuri erot arvoissa asettavat kapuloita integraation rattaisiin ja rajoittavat sen vauhtia, syvyyttä ja laajuutta. Pohjoinen on nuuka ja tarkka, etelä huolettomampi. Länsi on liberaali, itä perinteisempi. EU:n sisäiset ristiriidat eteläisten ja pohjoisten sekä läntisten ja itäisten jäsenmaiden välillä eivät johdu vain yksittäisten johtajien oikuista.
Vaikka yhteiskuntien arvorakenteet ovat jäykkiä, se ei tarkoita, että ne olisivat koskemattomia. Niihin kohdistuu jatkuvasti muutospaineita. Yksi oire niiden kasvusta on eri maissa ja tutkimuksissa havaittu mielipide-erojen kärjistyminen.
Esimerkiksi globalisaatioon, ympäristökysymyksiin, nationalismiin, eriarvoisuuteen, maahanmuuttoon sekä yksilöiden vapauksiin ja oikeuksiin liittyvissä aiheissa mielipiteet ovat osassa väestöä erkaantuneet toisistaan. Kehitykseen liittyy myös aktivismia, kansanliikkeitä, populismia ja puoluekentän muutoksia monissa maissa.
Monet arvomuutokset ovat saaneet alkunsa pienen vähemmistön asiasta. Mielipiteiden kärjistyminen tiettyjen väestöryhmien välillä ei kuitenkaan vielä kerro syvälle käyvästä arvomuutoksesta. Usein alle kätkeytyy väestön enemmistön arvostusten verraten laaja yksimielisyys ja vakaus.
Nopeammin arvoja saattaa muokata arkea ja työtä nopeasti muuttava teknologinen kehitys. Työllisyyden rakenteet muuttuvat, saatavilla olevan tiedon määrä kasvaa ja välimatkojen merkitys kommunikaatiossa vähenee entisestään. Kaikkien näiden tiedetään vaikuttavan ihmisten toimintaa ohjaaviin arvoihin.
Ilkka Haaviston ja muiden asiantuntijoiden kirjoituksia EVA Raportissa Lastuna lainehilla. Lue lisää lataamalla raportti.