Evoluutiobiologi Tuomas Aivelo: Pandemiat eivät tähän lopu

Lue EVA Raportti tästä

Download: Lastuna lainehilla -EVA Raportti
Lastuna lainehilla -EVA Raportti

Suomi-skenaariot 2020–2028.

Lataa

Nisäkäslajeilla on arviolta 10 000 viruslajia, jotka voivat tarttua ihmisiin. Linnuilla ja muilla selkärankaisilla tämä luku on pienempi, mutta silti merkittävä. Miksi jotkut näistä viruksista hyppäävät ihmisiin ja miten tätä riskiä voidaan pienentää? Evoluutiobiologi Tuomas Aivelo kirjoittaa pandemioista. Aivelon kirjoitus on yksi EVA Raportin Lastuna lainehilla asiantuntijakirjoituksista.

Pandemioiden synty on numeropeliä. Oli oikeastaan sattumaa, että juuri SARS-CoV-2 lähti leviämään ympäri maailman. Pandemian aiheuttavalle taudinaiheuttajalle on oikeastaan vain yksi vaatimus: sen pitää pystyä leviämään tehokkaasti ihmisestä toiseen.

MERS:iä aiheuttava koronaviruslaji ei täytä pandemiavaatimusta, sillä se tarttuu heikosti ihmisestä toiseen. Ihmiset saavat jatkuvasti MERS-tartuntoja kameleilta, mutta keskimäärin kustakin MERS-tartunnasta seuraa alle yksi uusi tartunta. Siksi epidemiat ovat yleensä lyhyitä ja sammuvat. Onneksi, sillä MERS:in kuolleisuus on yli 20 prosenttia. Jatkuvana pelkona on, että virus jossain vaiheessa muuntuisi niin, että se leviäisi paremmin ihmisestä toiseen.

Suurin osa tartunnoista ei johda tartuntaan eteenpäin minkään tartuntataudin kohdalla. Esimerkiksi koronaviruspandemiassa arviolta vain kymmenen prosenttia tartunnan saajista aiheuttaa 80 prosenttia kaikista tartunnoista. Niin kävi myös pandemian alkuaskelilla: on vain pieni mahdollisuus, että viruksen tarttuminen eläimestä ihmiseen johtaa viruksen leviämiseen eteenpäin muille ihmisille.

Kyse on siitä, että lepakot ja jyrsijät ovat lajirikkaimmat nisäkäsryhmät. Tämäkin on numeropeliä.

Maailmassa on kuitenkin monta ihmistä ja monta eläintä, jotka kohtaavat jatkuvasti toisiaan. Riskit taudin tarttumiseen joistain eläinryhmistä ovat suurempia kuin toisista: monet vaaralliset taudinaiheuttajat ovat peräisin jyrsijöistä tai lepakoista. Tämä ei tarkoita, että nämä olisivat erityisen vaarallisia eläinryhmiä sinänsä. Kyse on siitä, että lepakot ja jyrsijät ovat lajirikkaimmat nisäkäsryhmät. Tämäkin on numeropeliä.

Ihmisten ja villieläinten kohtaamiset johtavat tartuntariskeihin. Mitä enemmän villieläinten elinympäristöt pienentyvät, sitä ahtaammalle eläimet joutuvat. Mitä enemmän elinympäristöt pirstoutuvat, sitä useammin kohtaamme villieläimiä. Mitä vähemmän elinympäristöissä on muita eläimiä kuin ihmisiä, sitä helpommin villieläimessä yleistyvä tartunnanaiheuttaja päätyy ihmiseen. Mitä häiriintyneempi luonnonympäristö on, sitä
todennäköisemmin menestyvät sellaiset isäntälajit, jotka tulevat myös toimeen ihmisten kanssa, ja kohtaavat siksi enemmän ihmisiä. Numeropeliä.

Maailman linnuista ja nisäkkäistä vain pieni osa on villieläimiä. Ihmisten biomassa, eli kokonaispaino, on arviolta kuusi kertaa villien nisäkkäiden ja lintujen biomassa. Kotieläintemme biomassa on noin kaksi kertaa omaamme suurempi. Toden totta: ruuantuotanto altistaa meidät monille tartuntataudeille, koska kotieläimiä on niin paljon. Esimerkiksi influenssat ovat tulleet ihmisille sioista ja siipikarjasta. Moderni, teollinen ruuantuotanto on johtanut valtaviin samanlaisten eläinten keskittymiin. Niissä taudit leviävät nopeasti ja tehokkaasti, jos sille tarjoutuu tilaisuus.

Seuraava pandemia on vain ajan kysymys.

Viime vuosina on käytetty merkittäviä rahamääriä tartunnanaiheuttajien, kuten uusien virusten, löytämiseen. Virusten tunnistaminen ja nimeäminen on kuitenkin vain osa ratkaisua: esimerkiksi influenssa on kuvattu tieteelle 1933, zika 1947 ja chikungunya 1952 – se ei estänyt niitä aiheuttamasta laajoja epidemioita 2000-luvulla. Uudet mallinnusmenetelmät auttavat tunnistamaan riskitekijöitä pandemioiden synnylle, mutta emme vielä pysty tehokkaasti estämään pandemian syntyä.

Pandemioihin ei ole helppoja ratkaisuja. Luonnon monimuotoisuuden romahtaminen, elinympäristöjen tuhoutuminen ja eläinten massatuotanto lisäävät todennäköisyyttä, että uudet virukset leviävät ihmisiin. Jos haluamme ehkäistä pandemian syntymisen riskiä, nämä ovat asioita, joihin pitää tarttua.

Seuraava pandemia on vain ajan kysymys. Siksi on tärkeää panostaa terveydenhuollon valmiuteen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Kun uusi virus tarttuu ihmiseen ja lähtee leviämään eteenpäin, tärkeintä on pysäyttää leviäminen mahdollisimman nopeasti.

Tuomas Aivelon ja muiden asiantuntijoiden kirjoituksia EVA Raportissa Lastuna lainehilla. Lue lisää lataamalla raportti.