Jämsä ei tarvitse päättäjien eripuraa vaan yhteistyötä

”Elämme sotien jälkeisen Suomen pahinta kriisiä”, pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi lauantaina Ylen Ykkösaamussa.

Olen eri mieltä. Koronan aiheuttama terveyskriisi on vakava ja sitä seuraava talouskriisi samoin, mutta vielä meillä ei mene yhtä huonosti kuin 1990-luvun lamassa. Ei tässä silti ole syytä juhlaan.  Elinkeinoelämän ja politiikan päättäjiltä tuntuu puuttuvan yhteinen tilannekuva. Se ei ole suomalaisten kannalta hyvä asia.

Parin viikon päästä hallitus kokoontuu budjettiriiheen päättämään ensi vuoden budjetista. Pohjustusta tulevaan talveen saatiin jo viime viikolla, kun usea yritys kertoi isoista yt-neuvotteluista.

Isoin poru syntyi UPM:n aikeista sulkea Kaipolan sanomalehtipaperia tekevä tehdas Jämsässä. Vaakalaudalla on satoja työpaikkoja, noin 15 prosenttia koko paikkakunnan työpaikoista. Tämä on valtava isku pienelle kunnalle.

Metsäteollisuus on Suomen viennin kivijalka, mutta matkailusta on kasvanut Suomelle merkittävä vientituote. Ala työllistää paljon, reilut viisi prosenttia Suomen työllisistä.

Nyt Suomi on ottanut koronan takia käyttöön Euroopan tiukimmat maahantulorajoitukset, ja se näkyy.

Hotellit ovat tyhjillään eikä kotimaan matkailu riitä korvaamaan ulkomaalaisten turistien jättämiä euroja. Siispä yhtiöt joutuvat säästämään ja leikkaamaan.

Edessä on selviytymistaistelua.

Finnair aikoo vähentää tuhat työpaikkaa, lentokentän maapalveluista huolehtiva Swissport 700, Lapin matkailun suuryhtiö Lapland Hotels yt-neuvottelee 2 000 työntekijän kanssa. Lapin matkailu on nauttinut viime pari vuotta matkailun supertalvista, nyt edessä on selviytymistaistelua.

Teknologiateollisuus odottaa myös ankaraa talvea. Isojen teknologiayhtiöiden, laivanrakentajien tai paperitehtaiden ympärillä on laaja alihankkijoiden verkosto. Kun nykyiset tilaukset on tehty, työt loppuvat, jos uusia ei saada.

Suomen bkt:n pudotus oli kesällä pienempi kuin monessa Euroopan maassa juuri tästä syystä, teollisuuden pitkien tilauskirjojen ansiosta. Se ei tarkoita, että kaiken kaikkiaan pääsisimme koronan aiheuttamasta talouden kurimuksesta vähemmällä kuin vientimaamme Saksa tai Ruotsi.

Investoinnit edellyttävät kilpailukykyä

Kannattaako Suomessa tehdä työtä, kannattaako tänne investoida?

Jos me elämme sotien jälkeen pahinta kriisiä, voisi kuvitella, että hallitus on valmis ottamaan kaikki keinot käyttöön, joilla suomalaista työtä ja työpaikkoja voi puolustaa.

Ensimmäiseksi se vaatii yhteistä tilannekuvaa. Yhtiöt eivät lopeta toimintojaan tai sulje tuotantolaitoksiaan kevyin perustein. Jos yksikön toiminta kannattaa heikosti jo nyt ja tulevaisuudessa vielä huonommin, se on pakko sulkea.

Suomen kilpailukyky on avainasia. Saksassa ja Ruotsissa isot palkkaneuvottelut siirrettiin keväältä syksyyn, kun koronan aiheuttama tuho talouteen alkoi selvitä. Suomessa kolmen prosentin palkankorotukset lyötiin kiinni alkuvuodesta.

Näyttää uhkaavasti siltä, että suomalainen työ kallistuu selvästi verrattuna kilpailijamaihin. Rapautuva kustannuskilpailukyky ei synnytä tänne työtä vaan vie investointipäätöksiä muualle.

Investoinnit ja tuottavuus ovat laahanneet Suomessa viime vuosikymmenen. Juuri näitä me tarvitsemme, jotta pääministeri Marinin hellimä ajatus työajan lyhentämisestä palkkatasoa laskematta voisi joskus olla realismia.

Työllisyyttä kohentavat kunnolla vain kovat keinot

Pula osaavasta työvoimasta oli viime talvena kasvun este yrityksissä ympäri Suomea, myös siellä missä perinteisesti on ollut korkea työttömyys.

Osaajapula ei häviä, mutta työttömiä työnhakijoita talvella on todennäköisesti enemmän kuin ennen.

Työllisyys ei kohene sillä, että yritysten irtisanomisia vaikeutetaan. Irtisanomisen vaikeuttaminen nostaa yrittäjän kynnystä uskaltaa palkata uusi työntekijä. Suomessa on myös vahva työttömyyden turva, niin vahva että työn ja yhteiskunnan tuen yhdistäminen ei helposti onnistu.

Työ on parasta talouden hoitoa.

Työttömyys on raskasta sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Julkisen talouden parasta hoitoa on nostaa työllisyysastetta. Siksi hallituksen pitäisi olla valmis ottamaan käyttöön toimivia keinoja: porrastaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja tukkia eläkeputkea, siis heikentää työttömyysturvaa mutta samalla parantaa työnhakijoiden palvelua.

Nämä mielletään usein koviksi keinoiksi. Pehmeät keinot – esimerkiksi työttömien työllistäminen palkkatuella – eivät tutkimusten mukaan ole tehokkaita.

Päättäjien eripura ei auta työtöntä työnhakijaa Jämsässä, vaan yhteistyö auttaa. Ensin yhteinen tilannekuva, sitten päätöksiä ja toimeenpanoa.