Näin yhdistetään lukukausimaksujen ja maksuttoman koulutuksen hyödyt

Jokaisella pitäisi olla mahdollisuudet kouluttautua niin pitkälle kuin oma kiinnostus ja rahkeet riittävät riippumatta omasta tai perheen varallisuuden tasosta. Tästä periaatteesta useimmat suomalaiset lienevät yhtä mieltä. Miten ajatukseen soveltuvat lukukausimaksut, kysyy EVAn harjoittelija Edvin Pohto.

Opiskelen Skotlannissa Aberdeenin yliopistossa kansantalouden ja kansainvälisten suhteiden tutkintoa neljättä vuotta. Koulutus on minulle maksuton. Siitä huolimatta on olemassa vuosittainen lukukausimaksu, joka on noin kaksi tuhatta puntaa. Sen kuittaa kokonaisuudessaan Student Awards Agency Scotland.

Mitä hyötyä on ilmoittaa lukukausimaksu, jos joku muu maksaa sen? Itse asiassa: paljonkin.

Keskeisin ongelma on se, että tutkinnon suorittaja saa hyödyn, mutta joku muu maksaa. Silloin ei ole niin tarkkaa, miten rahat käytetään ja venyvätkö opinnot.

Maksaja asettaa lukukausimaksun kustantamiselle ehtoja. Maksu katetaan vain niin kauan kuin opinnot jatkuvat suunniteltuun tahtiin. Kandidaatin tutkinnon kohdalla se tarkoittaa täyden 60 ECTS-opintopisteen vuosisaldoa neljän vuoden ajan. Opintopisteiden jäädessä vajaaksi joutuu pääsääntöisesti itse maksajaksi.

Opiskelijoille ei tule mieleenkään keskustella toisten vuosikurssilaisten kanssa siitä, kuinka pitkällä opinnot ovat, koska opinnot etenevät suunnitellun aikataulun mukaisesti. Tämä on selvä kontrasti Suomeen, jossa korkeakouluopiskelijoiden opiskeluajat kilpailevat OECD-maiden kärkipaikasta.

Yliopistotutkinto maksaa Suomessa alasta riippuen kymmeniä tuhansia euroja tai jopa reilusti yli 100 000 euroa. Tämä usein unohtuu, kun koulutus mielletään ilmaiseksi. Tosiasiassa joku maksaa aina.

Olisi syytä miettiä, miten lukukausimaksut voisi toteuttaa niin, että kaikilla on edelleen tasaveroiset mahdollisuudet kouluttautua.

Keskeisin ongelma on se, että tutkinnon suorittaja saa hyödyn, mutta joku muu maksaa. Silloin ei ole niin tarkkaa, miten rahat käytetään ja venyvätkö opinnot.

Taloustieteilijät Vesa Vihriälä, Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Roope Uusitalo ehdottivat vastikään selvityksessään Talouspolitiikan strategia koronakriisissä lukukausimaksuja keinoksi rahoittaa korkeakoulututkintoja. Kun lukukausimaksuista jälleen keskustellaan, olisi syytä miettiä, miten ne voisi toteuttaa niin, että kaikilla on edelleen tasaveroiset mahdollisuudet kouluttautua varattomuuden sitä estämättä.

Vuonna 2007 ollessaan Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio esitti lukukausimaksujärjestelmän ja koulutusseteleiden käyttöönottoa. Käytännössä idea on sama, jota toteutetaan skotlantilaisessa yliopistossani. Maksut katetaan julkisesti, mutta vain tietyin ehdoin. Koulutuksella on olemassa tietty hinta ja opiskelija tietää, että tuo raha on käytettävä fiksusti. Kannattaa siis panostaa opiskeluun.

Koulutussetelijärjestelmä ei vaarantaisi tasa-arvoa ja sosiaalista liikkuvuutta. Se olisi ideologisesti pehmeämpi vaihtoehto kuin varsinaiset lukukausimaksut ja sopisi paremmin tasa-arvoa vaalivaan suomalaisen yhteiskunnan arvomaailmaan.