Suomi ei tarvitse vappusatasia vaan enemmän kansankapitalismia

Lue EVA Artikkeli tästä

Download: Ryysyistä rikkauksiin -EVA Artikkeli
Ryysyistä rikkauksiin -EVA Artikkeli

Suomi ei tarvitse vappusatasia vaan enemmän kansankapitalismia. EVA Artikkelin Ryysyistä rikkauksiin ovat kirjoittaneet EVAn johtaja Emilia Kullas ja taloustoimittaja Annukka Oksanen.

Lataa

Suomalaiset jäävät osakesäästämisessä selvästi jälkeen ruotsalaisia ja tanskalaisia. Ruotsalaiset ajattelivat jo 1970-luvulla, että rahastosäästämisen tukemisessa on kyse rahoitusmarkkinoiden demokratisoimisesta. Tanskassa ay-liike teki aloitteen sijoitussäästötilistä. Suomessa SAK vastusti tiliä. Suomi on vielä monin tavoin kiinni köyhyyden identiteetissä, turhaan. Verotukselliset kannustimet yksilölliseen säästämiseen lisäävät suomalaisten vaurautta ja taloudellista turvaa, kirjoitetaan EVA Artikkelissa Ryysyistä rikkauksiin.

Voiko kuka tahansa sijoittaa? Tämä on kysymys, johon muutoin yhteiskuntarakenteiltaan samankaltaiset Pohjoismaat vastaavat kovin eri tavoin. Ruotsissa sosiaalidemokraatit ajattelivat jo 1970-luvulla, että pääoma kuuluu yhtä lailla työläisille kuin kapitalisteille. Siksi ensimmäiset verohelpotuksin tuetut osakesäästörahastot syntyivät Ruotsissa jo vuonna 1978. Vauras Ruotsi on Pohjoismaista selvästi pisimmällä kansankapitalismissa.

Muissakin Pohjoismaissa (Islanti on tietoisesti jätetty tästä tarkastelusta pois) kansalaisia on haluttu verotuksella ohjata säästämään ja sijoittamaan varojaan. Suomessakin sijoitussäästötili otettiin käyttöön vuoden 2020 alusta. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa suurin ammattikeskusjärjestö SAK vastusti tiliä. Tanskassa ay-liike teki aloitteen sijoitussäästötilistä, koska ”muutenhan työntekijät jäävät pelkiksi palkansaajiksi”.

Ruotsissa sijoitussäästämistä on kannustettu veroporkkanoin jo nelisenkymmentä vuotta.

Norja muistuttaa Suomea siinä, että maa on vaurastunut myöhemmin kuin naapurinsa Tanska ja Ruotsi. Öljyesiintymien löydön jälkeen Norja on tosin singahtanut vauraudessa maailman kärkeen. Kotitalouksien varallisuuden vertaileminen eri valtioiden välillä on hankalaa, koska järjestelmät ovat erilaisia. Esimerkiksi Suomessa eläkeyhtiöiden varat lasketaan julkiseksi omaisuudeksi, eikä kotitalouksien varallisuudeksi. Se pienentää Suomen vertailulukua, kun verrataan kotitalouksien rahoitusvarallisuutta kokonaisuudessaan esimerkiksi bruttokansantuotteeseen (Ks. Kuvio 1). Norjalaisten kotitalouksien rahoitusvarallisuus taas on verraten pieni, vaikka Norjan valtion öljyrahastolla on biljoonan euron omaisuus.

 

Kuvio 1. Lähde: Eurostat

Kuva ei kuitenkaan merkittävästi muutu, kun tarkastellaan tarkemmin kotitalouksien sijoituksia. Sekä Norjassa että Suomessa kotitalouksien varallisuus on perinteisesti ollut kiinni seinissä, omassa kodissa, kesämökissä ja jos varaa jää, sijoitusasunnossa. Osakkeiden tai rahasto-osuuksien omistamisessa pisimmällä Pohjoismaista on Ruotsi (Ks. Pääkuva). Ruotsissa myös kotitalouksien nettovarallisuus asukasta kohti on Pohjoismaista korkein.

Suomi näyttää olevan edelleen pohjoismaisiin naapureihinsa verrattuna kiinni köyhän identiteetissä, vaikka siihen ei ole mitään järjellistä syytä.

Sijoituskulttuureissa on eroja

Sijoitussäästötilien syntytarina eri Pohjoismaissa on sukellus maiden poliittiseen päätöksenteko- ja taloudenpitokulttuuriin. Pohjoismaat ovat samanlaisia, mutta ah, niin erilaisia. Siinä missä Suomessa on taipumusta voivotteluun asioiden surkeasta tolasta, Tanskassa ay-liike puhuu estoitta rikastumisesta, Norjassa ostetaan vimmaisesti sijoitusasuntoja ja Ruotsissa ollaan säännöllisten kuukausisummien rahastosäästäjiä jo toisessa ja kolmannessa polvessa. Omaehtoista eläke- ja muutakin säästämistä on Pohjoismaissa tuettu erilaisin veroeduin. Ruotsissa sijoitussäästämistä on kannustettu veroporkkanoin jo nelisenkymmentä vuotta. Nyt Norja, Suomi ja Tanska ovat seuranneet Ruotsin esimerkkiä.

Yksilötasolla pitkäaikainen säästäminen tasaa elämän töyssyjä.

Kaikissa maissa perustelu sijoitussäästötilille on yhteiskunnan näkökulmasta tarve lisäsäästämiselle, vaikka pohjoismaiset eläkejärjestelmät ovat kansainvälisissä mittauksissa maailman kärkeä. Kollektiiviset eläkejärjestelmät ovat arvossaan, ja niistä ollaan ylpeitä. Sijoitussäästötili hahmotetaan lisänä niiden rinnalle. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion hengen mukaisesti sitä pidetään tasa-arvoa edistävänä, tavallisen kansan sijoitussäästämismahdollisuutena. Kyse on rahoitusmarkkinoiden demokratisoinnista, kuten
ruotsalaisen Fondbolagens Föreningin toimitusjohtaja Fredrik Nordström muotoilee. Pohjoismaita yhdistää myös se, että verojärjestelmien monimutkaisuus hankaloittaa kansalaisten sijoittamista. Kansalaisille on työlästä kahlata verojärjestelmää läpi löytääkseen itselleen taloudellisesti järkevimmän sijoitustavan.

Miksi säästää?

Pakko ei ole kenenkään säästää, mutta siitä on monenlaista hyötyä. Ensinnäkään ei ole järkevää taloudenpitoa pitää rahaa pankkitilillä nollakorolla tai jopa negatiivisella korolla. Euroopan unionin negatiivisten korkojen kärkimaassa Tanskassa on jo useita pankkeja, jotka perivät henkilöasiakkailtaan negatiivista korkoa isoista talletuksista. Ja vaikkei nimelliskorko olisikaan negatiivinen, hidaskin inflaatio pudottaa reaalikoron alas. Talletusten arvo siis laskee. Yksilötasolla pitkäaikainen säästäminen tasaa elämän töyssyjä: sillä voi maksaa yllätysmenoja, viettää unelmaloman tai auttaa läheisiään. Tai ostaa ilmalämpöpumpun, lahjoittaa Itämeren puhdistamiseen tai ihmisoikeustyöhön. Kuka mitäkin.

Pitkäaikaisella säästämisellä voi myös tehdä eläkepäivistään mukavampia, sillä niin erinomaisia kuin pohjoismaiset eläkejärjestelmät ovatkin, ne eivät mahdollista samaa elintasoa kuin työssä käydessä. Väestö vanhenee ja elinajanodote kasvaa. On todennäköistä, että nykyiset nuoret aikuiset ja keski-ikäiset maksavat vanhuudessaan suuremman osan hoivastaan ja muista ikäsidonnaisista menoistaan itse kuin nykyvanhukset. Huoltosuhteen heikkeneminen ja kestävyysvaje tarkoittavat sitä, että nykyisen tasoisia julkisia palveluita ei ole varaa kustantaa nykyisellä verotuksen tasolla – ja verotuksen taso on jo nyt maailman korkeimpia. Bisneskielellä ilmaistuna hyvinvointivaltion liiketoimintamalli ei pelaa enää entiseen malliin.

Jos ei perehdy asioihin, heittäytyy muiden armoille. Tämä ajatus on taustalla tanskalaisen ay-liikkeen linjauksessa esittää osakesäästötilien perustamista.

Jos ei perehdy asioihin, heittäytyy muiden armoille. Tämä ajatus on taustalla tanskalaisen ay-liikkeen linjauksessa esittää osakesäästötilien perustamista. Kun työntekijät omistavat yrityksiä, he oppivat uutta ja pääsevät vaikuttamaan niiden toimintaan paremmin kuin pelkkinä työntekijöinä. Brittikirjailija Virginia Woolf penäsi naisille omaa huonetta, jossa voi kirjoittaa. Huoneella hän tarkoitti riittävää taloudellista itsenäisyyttä. Se on hyvä tavoite sukupuoleen katsomatta.

Myös järjestelmän tasolla hyötyjä on paljon. Yritysten mahdollisuudet saada rahoitusta paranevat, kun ihmiset sijoittavat osakkeisiin sen sijaan, että pitäisivät rahojaan pankkitileillä. Pörssiyhtiöihin virtaava raha versoo uusia työpaikkoja ja synnyttää verotuloja. Hyvinvointivaltioon on paremmin varaa. Juuri tällä Ruotsissa perustellaan monikymmenvuotista kansankapitalismin edistämistä.

Suomalaiset saivat sijoitussäästötilin

Suomalaiset ovat vuoden 2020 alusta lähtien voineet avata sijoitussäästötilin.
Tilille voi tallettaa enintään 50 000 euroa. Varoilla voi ostaa vain pörssiosakkeita, joiden osingoista ja myyntivoitoista sijoittaja maksaa verot vasta nostaessaan varoja ulos tililtä. Rahasto-osuuksia tai
indeksiosuusrahastoja tilille ei voi ostaa.
Verotus: Tilin sisällä käydystä kaupasta ei makseta veroja. Nostaessaan tilillä olevia varoja sijoittaja maksaa pääomatuloveron, 30 tai 34 prosenttia.

Moni puhuu sijoittamisen aloittamisesta. Itse asiassa kaikki suomalaiset työssäkäyvät ihmiset ovat jo merkittäviä sijoittajia. Moni meistä kuitenkin luulee, ettei meillä ole mitään tekemistä rahoitusmarkkinoiden kanssa. Tämä on mahdollista, koska osa eläkemaksuistamme rahastoidaan työeläkeyhtiöissä, jotka ovat sijoittaneet ne muun muassa osakkeisiin, velkakirjoihin, kiinteistöihin, raaka-aineisiin, valuuttoihin ja metsiin. Siksi sijoittamisen ja rahoitusmarkkinoiden paheksuminen ja kapitalismin kauhistelu on vähän kuin itseään haukkuisi.

Olemme jo eläkejärjestelmän myötä kaikki omistajia. Onneksi työeläkeyhtiöt hoitavat varojamme fiksusti ja vastuullisesti: eläkkeemme jäisivät niukanpuoleisiksi, jos eläkerahat makaisivat pankkitileillä sen sijaan, että ne tekevät töitä yhteiskunnan hyväksi. Yhtä hyvin yksilöt voisivat toimia fiksusti ja vastuullisesti myös omien säästöjensä kanssa.

Lisää sijoittamisesta ja Pohjoismaiden eroista EVA Artikkelissa Ryysyistä rikkauksiin.