Postilakko: 1970-luvun lääkkeitä 2020-luvun ongelmiin

Peruuttaminen pääministerin käskyllä entisiin työehtosopimuksiin ei tuo entistä maailmaa takaisin.

Siksi Antti Rinne (sd) astuu harhaan, kun hän yrittää pakottaa Teollisuusliittoon siirtyneet Postin pakettilajittelijat takaisin Posti- ja logistiikka-alan unioni PAUn työehtosopimukseen.

Riita on erikoinen, erityisen hankala ratkaista ja sen hinta on kohtuuttoman kallis.

Työmarkkinakonkareista koostuva ihmenelikko – Lasse Laatunen, Jukka Ahtela, Lauri Ihalainen ja Ann Selin – on saanut epätoivoisen tehtävän.

Sopu pitäisi löytyä 700 pakettilajittelijasta, jotka ovat jo marraskuun alussa siirtyneet Medialiiton ja Teollisuusliiton välisen työehtosopimuksen piiriin.

Tämä työehtosopimusten siirto ei ole ihmenelikon pöydällä. Heidän pitää taikoa esiin hyvää tahtoa puuttumatta tähän.

Jos sopua ei synny, tukilakot laajenevat.

”Hallitus haluaa huolehtia siitä, että tällainen työehtoshoppailu loppuu tästä maasta”, pääministeri Antti Rinne sanoi, ja lupasi päälle vielä parempia postipalveluita.

Kilpailijoilla ei liioin ole ristinään yleispalvelulain mukaista velvoitetta jakaa kirjeitä Suomen jokaiseen kolkkaan.

Tyhjää luvattu. Rinteen täysi tuki PAUlle ei helpota Postin kykyä täyttää pääministerin lupausta paremmista postipalveluista. Sekin olisi jo alku, jos Posti kykenisi täyttämään edes nykyisen palvelulupauksensa.

Postin ongelmat eivät poistu sillä, että pääministeri lupaa taata pienelle osalle työntekijöistä nykyiset työehdot.

Posti ei ole enää valtionvirasto eikä kirjeiden kuljetusmonopoli. Jakelussa Postilla on 16 kilpailijaa, jotka ovat voineet valita, missä ne toimivat – paikkakunnilla, joissa on väkeä riittävästi – ja joilla on Postia edullisemmat työehtosopimukset.

Kilpailijoilla ei liioin ole ristinään yleispalvelulain mukaista velvoitetta jakaa kirjeitä Suomen jokaiseen kolkkaan.

Me emme enää lähetä kirjepostia, vaan sähköpostia. Yhä useampi lasku kolahtaa verkkopankkiin, ei postiluukkuun. Joulukorttienkin kanssa nirsoilemme. Moni on vaihtanut kotiin tulleen aikakauslehtensä pädin selailuun.

Osoitteellisten lähetysten lukumäärä laskee lähivuosina alle sen tason, jolla Posti on nyt velvoitettu jakamaan kirjekuoria ympäri maata.

Yleispalveluvelvoitteen mukaiset lähetykset ovat vain muutamia prosentteja Postin 1,56 miljardin euron liikevaihdosta, mutta ne ovat yhtiölle yhä pahempi kiviriippa.

Rinteellä on toinenkin vaihtoehto: antaa Postin toimia kuten oikea liikeyritys.

Lähivuodet ovat Postin tulevaisuuden kannalta ratkaisevia.

Pakettien kuljetus ja logistiikka ovat entisen valtion viraston selvät kasvualueet, mutta ilman politiikkojen kykyä uudistaa Postin toimintaa sääteleviä lakeja Posti ei pärjää isommille, kansainvälisille kilpailijoilleen.

Toistaiseksi Posti on kyennyt pitämään liikevaihtonsa ja liikevoittonsa hyvällä tasolla. Tämän ansiosta Posti on jakanut osinkoa viiden viime vuoden aikana yhteensä 146 miljoonaa euroa. Postin kilpailija, Ruotsin ja Tanskan valtioiden omistama PostNord on tappiolla, ja osinkojen sijasta valtiot tukevat yhtiötä.

Näin käy vielä Suomessakin, jos Postin sääntelyä ei uudisteta.

Siksi Rinteen esiinmarssi työehtojen pelastajana on lääke, joka ei tepsi vaan pahentaa tilannetta. Jokainen Postin lakko ajaa ihmisiä, verkkokauppoja ja mediataloja hakemaan jakelulle muita vaihtoehtoja. Jokainen lakko vahvistaa Postin kilpailijoiden asemaa.

Valtion omistajuus on aina ollut vaikea laji.

Jos Posti-kiista äityy niin pahaksi, että Postin hallitus ja toimiva johto joko eroavat tai saavat potkut, valtio-omistajan uskottavuudesta ei ole jäljellä mitään.

Jos Rinne haluaa pitää huolta siitä, että Posti kykenee jatkossakin olemaan iso työnantaja Suomessa, hänen kannattaisi ottaa vaarin omasta neuvostaan ja olla sotkeutumatta työmarkkina-asioihin.

Rinteellä on toinenkin vaihtoehto: antaa Postin toimia kuten oikea liikeyritys.

Posti toimii vapaassa kilpailussa. Jos poliitikot puuttuvat vapaassa kilpailussa toimivan yrityksen työehtoihin, ei pidä ihmetellä jos valtionyhtiön kyky kilpailla oleellisesti heikkenee. Samalla heikkenee yhtiön kyky tuottaa voittoa, maksaa valtiolle osinkoja ja säilyttää nykyiset työpaikat.

Henkilöstökulut ovat Postin kuluista 55 prosenttia.

Kun liikevaihto ei kasva, lakisääteiset velvollisuudet ja tuottotavoite painaa niskassa, johdolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin säästää kuluissa. Postin pitkittyvä lakko on surkea uutinen postilaisille, mutta sen hinnan maksamme me kaikki.

Korjaus 22.11. kello 13.33 jaetun osingon määrä