Näin eri puolueiden kannattajien ympäristöasenteet eroavat
EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 55 prosenttia suomalaisista on valmiita tinkimään elintasosta ympäristön suojelemiseksi. Tinkimisvalmius on pienentynyt 10 vuodessa. Yksi syy ympäristöasenteiden jämähtämiseen paikoilleen koko väestön tasolla tarkasteltuna saattaa piillä identiteettipolitiikan korostumisessa, todetaan tutkimuksen tuloksia käsittelevässä EVA Analyysissa Elämänmuutoksen empijät. Identiteettipolitiikalla tarkoitetaan ihmisten ryhmittäytymistä sosiaalisiksi ryhmiksi erilaisten taustatekijöiden perusteella.
Suhtautuminen ilmastokysymyksiin näkyi kevään eduskuntavaaleissa polarisoivana kysymyksenä. Kunnianhimoiset ilmastotavoitteet korostuivat etenkin vihreiden ja vasemmistoliiton politiikassa. Nihkeämpi suhtautuminen ilmastonmuutoksen torjumiseen korostui etenkin perussuomalaisten politiikassa. Toisaalta esimerkiksi kokoomus mainosti vaaleissa näkyvästi ”Autot kuuluvat teille” -iskulauseella autoilijoiden äänten kosiskelemiseksi, mutta pyrki siitä huolimatta myös viestimään huolestaan ilmastonmuutoksen suhteen. Näkemykset näyttäisivät siis jakaantuvan eri leireihin kokoomuksen sisällä, mikä havaitaan myös puolueen kannattajien kohdalla.
Näkemykset näyttäisivät siis jakaantuvan eri leireihin kokoomuksen sisällä.
Eri puolueiden kannattajissa erot valmiudessa tinkiä omasta elintasosta tulevat selvästi näkyviin. Vihreistä 88 prosenttia on valmiita tinkimään omasta elintasostaan saaste- ja ympäristöongelmien vähentämiseksi. Vasemmistoliiton kannattajista vastaavaan on valmis 76 prosenttia ja RKP:n kannattajista 73 prosenttia. Myös enemmistö kristillisdemokraattien (58 %), keskustan (57 %) ja SDP:n (51 %) kannattajista osoittaa talkoohalukkuutta.
Ottaen huomioon eduskuntavaalien asetelman, ei ole kovin yllättävää, että ympäristönuivuudessa erottuvat perussuomalaisten kannattajat, joista vain 33 prosenttia on valmis tinkimään elintasostaan ja 46 prosenttia ei ole. Yllättävämpää sen sijaan on se, että toiseksi vähiten valmiutta tinkiä elintasostaan ympäristön hyväksi on kokoomuksen kannattajilla (43 %), kun lähes yhtä moni (38 %) ei syty ajatukselle.
Kun verrataan ympäristöasenteita edelliseen huippuvuoteen 2009, eri puolueiden kannattajien asenteissa on tapahtunut suuriakin muutoksia.
Näin kysely tehtiin
Kyselyn tulokset ovat osa EVAn vuoden 2019 Arvo- ja asennetutkimusta. Tulokset perustuvat 2 059 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 31.1.–6.2.2019.
Vastaajat edustavat koko maan 18–70-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internet-paneelilla ja painotettu edustamaan väestöä sukupuolen, iän, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy, joka on laatinut myös tulosgrafiikan. Vuodesta 1984 lähtien tehtyjen tutkimusten tulokset löytyvät EVAn Arvo- ja asennetutkimusten tietokannasta Arvopankista osoitteesta:
www.eva.fi/arvopankki.
Kun verrataan ympäristöasenteita edelliseen huippuvuoteen 2009, eri puolueiden kannattajien asenteissa on tapahtunut suuriakin muutoksia. Vielä vuonna 2009 kokoomuksen kannattajista 65 prosenttia oli valmis tinkimään elintasostaan ympäristön hyväksi. Pudotusta myönteisessä suhtautumisessa on tapahtunut kymmenen vuoden aikana yli 20 prosenttiyksikköä. Yhtä suuri muutos on tapahtunut SDP:n kannattajissa, joista 72 prosenttia oli valmis tinkimään elintasostaan ympäristön hyväksi vuonna 2009.
Sitä vastoin vasemmistoliiton ja RKP:n kannattajien valmius tinkiä omasta elintasostaan on molempien kohdalla kasvanut tarkasteluajanjaksona noin 10 prosenttiyksikköä. Muiden puolueiden kannattajien osalta muutokset eivät ole olleet yhtä suuria. Muutokset puolueiden kannattajien kohdalla kielivät siitä, että identiteettipolitiikan vahvistuminen osaltaan polarisoi kansalaisten näkemyksiä.
Osalle ympäristön puolustaminen nousee keskeisimmäksi politiikan aiheeksi, toiset taas profiloituvat mielestään liiallisuuksiin menevän ympäristöagendan vastustajina.
Polarisaatio saattaa olla myös keskeinen selitys sille, miksi ympäristöasenteissa ei koko väestön tasolla tarkasteltuna ole enää viime vuosina havaittu vastaavaa valmiuden kasvamista elintasosta tinkimiseen kuin kymmenen vuotta sitten.