Talous, joka tapahtuu toisaalla

Lue EVA Analyysi tästä

Download: Keinot kateissa -EVA Analyysi
Keinot kateissa -EVA Analyysi

Hallituksen yhtälö ei ratkea ilman uutta kilpailukykysopimusta. EVA Analyysin Keinot kateissa ovat kirjoittaneet Aki Kangasharju, Emilia Kullas, Ilkka Haavisto, Heini Larros ja Sami Metelinen.

Lataa

Rinteen hallitus edustaa kaikkivoipaa valtiota, jonka ajattelussa talous tapahtuu jossain toisaalla.

Kun politiikan päättäjät vaihtuvat, vaihtuu myös politiikan suunta. Näin demokratian pitääkin toimia. Taloutta ei pääse kuitenkaan pakoon, vaikka Antti Rinteen hallitus yrittää työntää sen ylevistä tavoitteistaan mahdollisimman kauas.

Säätytalon ilmiöpöydissä tehty neuvottelutyö jalostui lähes 200-sivuiseksi hallitusohjelmaksi, joka muistuttaa ruotsinlaivan seisovaa pöytää. Tarjolla on kaikkea kivaa hallituspuolueiden äänestäjille: 100 miljoonaa euroa luonnonsuojeluun, pienempiä päiväkotiryhmiä, lisää poliiseja ja opettajia.

Rinteen hallituksella on vahva eetos hävittää syrjäytymisriskiä ja köyhyyttä. Hienot tavoitteet, joiden tarpeellisuudesta on helppo olla samaa mieltä.

Keinot ovat sitten toinen juttu. Rinteen hallitus uskoo ”normaaliin” talouskasvuun ja on luottavainen, että uusia työpaikkoja syntyy lähes Sipilän hallituksen tahtiin.

Jotta näin kävisi, työmarkkinaosapuolten pitäisi kyetä lähes ihmeisiin.

Jotta näin kävisi, työmarkkinaosapuolten pitäisi kyetä lähes ihmeisiin. Onko ay-liike valmis tarttumaan keinoihin, jotka toisivat avoimen sektorin työpaikkoja? Lista keinoista löytyy Evan analyysista täältä.

Leimaavaa tälle hallitukselle on vahva usko valtioon ja julkiseen sektoriin. Yritysten rooli työllistäjinä, palvelun tuottajina ja vaurauden luojina ei nouse esiin mitenkään.

Sotelinjaukset kuvastavat hyvin hallituksen ajattelua: yritykset kelpaavat apupojiksi, eivät kirittäjiksi tai tasavertoisin ehdoin toimiviksi kumppaneiksi. Äänestäjä halutaan pitää potilaana, ei asiakkaana. Asiakas voi vaatia valinnanvapautta, potilas on kohde, jota hoidetaan.

Hallituksen on helppo määrätietoisesti lausua, että täyttämättömät lääkärin virat täytetään ja hoitajia palkataan. Passiivi häivyttää tekijän: kuntien pitäisi löytää keinot houkutella pienille paikkakunnille lääkärit ja rahat hoitajien ja opettajien palkkaukseen.

Tämä hallitus haluaa jakaa, ei leikata. Kolmen miljardin menolisäykset rahoitetaan myymällä valtion omistuksia.

 Valtio on Suomessa kohtuuttoman suuri omistaja, jonka otteen soisikin heltyvän.

Valtio on Suomessa kohtuuttoman suuri omistaja, jonka otteen soisikin heltyvän. Jos ruotsalainen teollisuuden mahtisuku Wallenbergit pystyy käyttämään omistajan valtaa tehokkaasti alle 20 prosentin omistusosuudella, onko Suomen valtion omistettava viinayhtiöstä yli 36 prosenttia, lentoyhtiöstä yli 55 prosenttia tai öljynjalostajasta yli 44 prosenttia?

Menneinä vuosina valtio onnistui myymään esimerkiksi Sonera-omistuksiaan huippuhinnalla. Toivoa sopii, että myyntien ajoitus onnistuu nytkin. Olennaista ei kuitenkaan ole huippuhinta, vaan se mihin hallitus aikoo myyntirahat käyttää.

Juoksevien menolisäysten rahoittaminen ei ole paras, vaan surkein vaihtoehto. Osakkeet voi myydä vain kerran, ja summat pitäisi käyttää investointeihin. Menolisäysten kutsuminen tulevaisuusinvestoinneiksi ei tee niistä yhtään fiksumpia.

Menolisäysten kutsuminen tulevaisuusinvestoinneiksi ei tee niistä yhtään fiksumpia.

Valtion pitäisi toimia mahdollistajana, mutta Rinteen hallituksessa valtio on kaikkivoipa toimija: se luo uuden kasvun, torjuu ilmastonmuutoksen, synnyttää uudet työpaikat ja hankkii näihin kaikkiin rahoituksen.

Julkisen sektorin työntekijät tulevat tässä ajattelussa ensin. Mieluummin valtion palkkalistoille lisää väkeä kuin veronkevennyksiä kaikille.

Hallitusohjelman rahoituspohja näyttää perustuvan toiveille, ei realismille. Vanhenevan Suomen kasvava hoivalasku jää tulevien hallitusten ja äänestäjien huoleksi.

Emilia Kullas on EVAn johtaja