Osmo Soininvaara: Yleistuen ongelma on Helsingissä asumisen hinta

Entinen peruspalveluministeri Osmo Soininvaara (vihr.) tukee ajatusta eri tukimuotojen yhdistämisestä yhdeksi yleistueksi, mutta Helsingin asumisen kalleus tekee asumistuen yhdistämisestä järjestelmään vaikean.

Haastattelija: Sami Metelinen

Osmo Soininvaara kommentoi EVA Haastattelussa Asmo Maanselän kirjoittamaa EVA Analyysiä Sosiaaliturvan yleisavain.

Osmo Soininvaara, mitä ajattelet työttömyysturvan, asumistuen ja toimeentulotuen yhdistämisestä yhdeksi yleistueksi?

”Tukien parempi yhteensovittaminen on välttämätöntä. Asumistuen, työmarkkinatuen ja päivähoitomaksujen sekamelska tuottaa käsittämättömiä tilanteita.

Olin aikoinaan mukana Matti Vanhasen II hallituksen sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelleessa Sata-komiteassa sen perustavan jaoston puheenjohtajana. Suunnittelimme vastaavaa ratkaisua. Lopulta työmarkkinajärjestöt ilmoittivat, että sosiaaliturvan rakenne on kunnossa, eikä kaipaa kuin hienosäätöä. Hallitus hyväksyi tämän kannan. Niin me lopetimme uudistuksen valmistelun.

Ajatus oli yhdistää asumistuki ja työttömyysturva yhdeksi yleistueksi. Se oli hankalaa sen takia, että joko se olisi maksanut paljon tai sitten tuensaajat olisivat kohdanneet korkeita marginaaliveroasteita (lisätulosta maksettava vero).

Totesimme, että tukien yhdistäminen on vaikeaa. Samat ongelmat tulevat eteen myös Maanselän esittämässä yleistukimallissa.”

Asmo Maanselän yleistuki-malli

• Yleistukeen yhdistettäisiin työttömyystuet (ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, peruspäiväraha ja työmarkkinatuki), asumistuki sekä toimeentulotuki.

• Yleistuen päälle maksettaisiin lapsilisät lapsiperheille ja minimimääräinen elatustuki yksinhuoltajille.

• Yleistuen harkinnanvaraiseksi osaksi jätettäisiin nykyinen ennaltaehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki sekä toimeentulotuen asumisosa.

• Tuen hakija hakisi vain yhtä tukea

• Yleistuen hakija tekisi TE-toimistossa työllistymissopimuksen, jossa hän suostuisi vastineeksi tuesta parantamaan osaamistaan ja osallistumaan työllistymisohjelmiin

Mitkä ovat Maanselän mallin keskeisimmät ongelmat?

”Historian kulkua ei voi tuupata taaksepäin. Perhekohtaiseen järjestelmään palaaminen on täysin mahdotonta. Suomessa Jumalan pelko ei aja ihmisiä naimisiin, jos siitä rangaistaan taloudellisesti.

Toisaalta en ole aivan varma, kannattaako asumistukea ja työmarkkinatukea yhdistää. Nykyjärjestelmässä työttömyysturvan ja asumistuen yhdistelmä johtaa korkeaan marginaaliveroon.

Asumistuki on aina väkisinkin ikään kuin ruokakuntakohtainen tuki. Ongelma saattaa muodostua esimerkiksi tilanteesta, jossa perheessä toinen opiskelee ja toinen menee töihin. Jos naimisiinmeno poistaa opiskelijan tuet, eletään susiparina.

Asumistuen yhdistäminen yleistukeen tuhoaisi kannustimet niiltäkin, jotka eivät nyt saa asumistukea. Kaupunkeihin muuttaneet ihmiset ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, ovatko he uusia kaupunkilaisia vai eivät. Jos isovanhemmat ovat muuttaneet jo kaupunkiin, asuntovarallisuus kulkee perintönä. Järjestelmän ei pitäisi tuhota kannustimia niiltä, joilla ei ole korkeita asumismenoja.

Sitä, että asuminen on Helsingissä todella kallista, ei korjata mitenkään. Isossa-Britanniassa tämä on ratkaistu siten, että jos ihminen on köyhä, ei tarvitse asua Lontoossa.

Sitä, että asuminen on Helsingissä todella kallista, ei korjata mitenkään. Isossa-Britanniassa tämä on ratkaistu siten, että jos ihminen on köyhä, ei tarvitse asua Lontoossa.”

On kysytty, miksi työttömillä on oikeus asua Helsingissä, jos he vievät asunnon henkilöltä, joka käy töissä. Mutta toisaalta, jos työttömät karkotettaisiin vaikkapa Nurmekseen, he olisivat varmasti työttömiä koko lopun ikänsä.

Tätä asiaa ei ole Suomessa oikein vielä nostettu pöydälle. Pääministeri Juha Sipilän asettama eriarvoisuutta pohtinut Juho Saaren työryhmä esitti, että asumistukijärjestelmä tehtäisiin kaupunkiseutukohtaiseksi. Silloin varattomat ihmiset joutuisivat muuttamaan Helsingin ulkopuolelle. Vastaanottavat kunnat eivät mitenkään ilahtuisi tästä.

Maanselän esityksessä toimeentulotuen asumisosa jäisi yleistuen ulkopuolelle. Se on ongelma. Se muodostaa määritelmällisesti sadan prosentin marginaaliveron niille, jotka saavat toimeentulotuen asumisosaa.

Helsinkiläisistä toimeentulotuen saajista puolet saa asumisosaa enemmän kuin on Kelan vuokrakatto, koska ei voida osoittaa halvempaakaan asuntoa Helsingistä. Tämä tuhoaa vuokra-asuntomarkkinoita.”

Pitäisikö toimeentulotuki miettiä uusiksi?

”Maanselän esitystä pitäisi muuttaa niin, että hyväksytään pienipalkkaisten ihmisten tulotason nousu. Ilman sitä työnteko ei voi olla kannattavaa. Mitä tämä maksaa, riippuu siitä, mitä oletamme käyttäytymisvaikutuksista.

Toimeentulotuen piti olla vain harvinaisia poikkeustapauksia varten. On päädytty tilanteeseen, jossa tämä viimesijainen tukimuoto on korkeampi kuin ensisijaset tukimuodot. Silloin kohdataan sadan prosentin marginaaliveroja – erityisesti, kun Kela on muuttanut lain soveltamista niin, että 150 euroa saa tienata ja sen jälkeen kaikki loppu otetaan pois.

Toimeentulotuki on meillä korkeampi kuin Ruotsissa. Ensisijaiset tuet taas ovat Ruotsissa korkeampia. Kyllä tämä järjestys on meillä väärin päin.

Toimeentulotuen ongelma on, että se korvaa vuokria käytännössä rajatta. Sen korjaaminen on hyvin vaikeaa. Se nostaa vuokria, mutta vuokrat ovat jäykkiä alaspäin. Sen takia alentaminen on hankalaa.”

Mitä ajattelet yleistuen vastikkeellisuudesta?

”Ajatus, että mikä tahansa työ on otettava vastaan, on talouden tehokkuuden kannalta järjetöntä. Jos on tilapäisesti työttömäksi joutunut aivokirurgi, kannattaako hänet pakottaa vaikkapa laivalle kansipojaksi töihin? Ihan tällaista ei varmaankaan ajatella, mutta kaiken ammattisuojan poistaminen on kyllä haaskausta.

Ei tarvitse kuin mennä työhaastatteluun vähän likaisena ja parin kaljan jälkeen, niin viesti menee perille. Ei työnantaja silloin palkkaa.”

Työn vastaanottovelvollisuudella ei ole käytännön merkitystä nykyisin. Ei tarvitse kuin mennä työhaastatteluun vähän likaisena ja parin kaljan jälkeen, niin viesti menee perille. Ei työnantaja silloin palkkaa.

Sen sijaan paljon merkittävämpi kysymys on velvollisuus osallistua työkykyä parantavaan koulutukseen. Olen itse alkanut kallistua sen kannalle.

Sillä voi olla merkitystä, että ihminen pakotetaan nousemaan sohvalta ylös. Juhana Vartiainen on sanonut, että esimerkiksi Ruotsissa kursseille pakottamisen tarkoitus on ainoastaan saada muihin töihin meneminen tuntumaan kivalta vaihtoehdolta.

Kyllä maailma on parempi, jos kannustimia parannetaan siten, että ihmiset menevät töihin omasta tahdostaan. Pahinta on se, jos palkasta ei jää käteen juuri mitään ja töihin joutumista vastaan kannattaa pullikoida kaikilla mahdollisilla tavoilla.”

Haastattelija Sami Metelinen on EVAn toimituspäällikkö.