Suomessa yleissitovuus on poikkeuksellisen kattavaa

Suomessa työehtosopimusten yleissitovuus on muihin EU-maihin verrattuna käytössä poikkeuksellisen kattavasti ja usein. Meillä yleissitovuus koskee kaikkia työehtosopimuksessa määriteltyjä työehtoja, kun muissa EU-maissa se kattaa yleensä vain palkan ja työajan minimiehdot.

Yleissitovuus on yleisesti käytössä Suomen lisäksi viidessä EU-maassa, kuten Ranskassa ja Espanjassa. Valtaosassa EU-maista yleissitovuutta käytetään vain harvoin, eikä esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Isossa-Britanniassa ole lainkaan yleissitovuuteen johtavaa juridista menettelyä.

Tästä huolimatta esimerkiksi Ruotsissa työehtosopimusten kattavuus on suuri, jättäen samalla tilaa yritysten toimintavapaudelle ja työntekijöiden liikkuvuudelle.

Tämä käy ilmi tänään verkossa julkistetusta EVA Analyysista Sidotut kädet – Näin yleissitovuudesta tuli työmarkkinoiden tärkein ongelma, jota varten kirjoittaja Marko Erola haastatteli useita asiantuntijoita. Analyysin tarkoitus on selkiyttää yleissitovuuteen liittyviä perusasioita yhteiskunnallisen keskustelun tueksi.

Työehtosopimusten yleissitovuus jäykistää työmarkkinoita ja työttömyys nousee korkeammaksi kuin työmarkkinoilla, joilla palkoista ja työehdoista sovitaan paikallisesti yritystasolla. Nykytaloudessa yleissitovat työehtosopimukset tukevatkin enemmän työttömyyden kuin tuottavuuden kasvua.

Analyysissa muistutetaan, että yleissitovuudesta säädettiin vuonna 1970 tavallisella lailla, jota voidaan muuttaa kuten muitakin lakeja. Voidaan jopa kysyä, onko yleissitovuus perustuslain vastaista, sillä se voi loukata oikeutta olla järjestäytymättä.

Sen sijaan esimerkiksi lailla vahvistettu minimipalkka ei olisi perustuslain vastainen. Suomi kuuluu Ruotsin kanssa kuuden EU-maan joukkoon, joissa minimipalkkaa ei ole säädetty.

EVA Analyysi Sidotut kädet – Näin yleissitovuudesta tuli työmarkkinoiden tärkein ongelma