Kapitalismi ilman konkursseja on kuin uskonto ilman helvettiä

EVAn ekonomisti Martti Nyberg kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla 29. lokakuuta finanssikriisin vaikutuksista markkinatalouteen.

Suomea ja maailma heilutellut finanssikriisi on aiheuttanut voimakkaan markkinatalouteen kohdistuvan kritiikin. Keskustelu paluusta valtiokeskeiseen talouden säätelyyn on alkanut. Ennen kuin hylkäämme kapitalismi kokonaan, kannattaa miettiä kahta asiaa. Ensiksi: mitä hyvää kapitalismi on saanut aikaan? Toiseksi: kannattaako valtion tukitoimia entisestään laajentaa?

Viimeiset näytöt ovat kovinta valuuttaa – oli kyseessä urheilu tai talous. Viime aikojen talousuutisten taustaa vasten ei liene kovin muodikasta luetella kaikkia niitä positiivisia asioita mitä markkinatalous on saanut aikaan meillä ja muualla viimeisen puolen vuosisadan aikana. Muistetaan nyt kuitenkin ne sadat miljoonat ihmiset, jotka se on nostanut pois köyhyydestä ja ne toiset sadat miljoonat, jotka se on siirtänyt autoineen ja televisioineen keskiluokkaan.

On myös syytä muistaa, että Suomi nousu lamasta maailman kilpailukykyisimmäksi kansantaloudeksi nimenomaan turbokapitalismin siivittämänä. Ilman kovaa kansainvälistä kasvua ei olisi ollut yhdeksänkymmentäluvun ihmettä eli sitä, että tuhon partaalla ollut Suomi nousi kaikkien ihailemaksi moderniksi kansantaloudeksi.

Mutta menneisyydessä ei kannata elää. On syytä tunnustaa, että markkinatalouden suosio tulevaisuudessa riippuu siitä, kuinka pahasti nyt sukelletaan. Jos kyseessä on vain taantuma, kaikki markkinatalouteen liittyvä hyvä pysyy kirkkaana muistissa. Jos mennään lamaan, markkinatalouteen liittyvät sankariteot unohdetaan. Unohdus on sitä syvempi, mitä pidempään lama kestää.

Tänään on muodikasta vaatia hallituksilta yhä uusia talouden pelastusohjelmia. Mutta ovatko valtion väliintulot fiksua talouspolitiikkaa? Tuskin.

Yleinen näkemys on, että valtioiden interventiot pelastivat kansainvälisen rahoitusjärjestelmän. Ehkä. Toinen näkemys on, että markkinatalouden ei annettu toimia loppuun asti ennen kuin valtio tuli hätiin. Vanhalta sanonnalta, jonka mukaan ”kapitalismi ilman konkursseja on kuin uskonto ilman helvettiä”, vedettiin matto alta.

Kansantaloustieteessä puhutaan moraalikadosta. Yleistäen sitä on olemassa, jos ihmisillä on kannustin tehdä jotain väärä. Toistaiseksi tiedetään, että suuret asuntoluotottajat Fannie Mae ja Freddie Mac olivat julkishallinnon vaikutuksen alaisina. Valtion politiikkaohjelmat kannustivat näitä kahta sekä muita pankkeja antamaan maksukyvyttömille ihmisille asuntolainoja, joiden tiedettiin muodostuvan ongelmallisiksi. Pankit hankkiutuivat eroon
ongelmalainoista ja niitä paketoitiin helpommin myytävään muotoon investointipankeissa rahoitustarkastuslaitosten puuttumatta asiaan. Kuten Suomessa kahdeksankymmentäluvulla, kaikki olisi mennyt hyvin, jos vain asuntojen arvot olisivat ikuisesti nousseet…

Mutta asuntojen arvot eivät nousseet ikuisesti. Kun valtio pelasti vaikeuksiin ajautuneet pankit, kansallistettiin moraalikato. Henkilökohtaiset vastuut heitettiin romukoppaan ja lasku lähetettiin veronmaksajille.

On mainiota, että ihmiset oikeita päätöksiä tehdessään rikastuvat mutta, jos he tekevät vääriä päätöksiä ei ole valtion asia mennä pelastamaan heitä. Tappioiden sosialisointi antaa aivan väärän signaalin markkinoilla toimijoille ja lisää heidän riskinottohalujaan. Valtio olisi voinut pelastaa tavalliset tallettajat ja antaa pankkien kaatua.

Kertaluontoisista pelastamisoperaatioista pankkisektorilla on lyhyt tie kaikenlaiseen muuhunkin talouden valvontaan. Kuten hyvin tiedetään, sillä ei saada aikaan pelkästään hyvää. Japanissa poliittiset päätöksentekijät eivät antaneet markkinoiden toimia 90-luvun alussa, mikä johti siellä pitkään ja ennen näkemättömän huonoon taloudelliseen kehitykseen. Nyt Yhdysvalloissa ollaan tekemässä samaa ja pahimmassa tapauksessa samanlaiset ajatukset rantautuvat meillekin.

Mitä Suomessa tulisi tehdä? Vastaus on selkeä: meidän tulisi tehdä mahdollisimman vähän mahdollisimman hyviä päätöksiä. Kalliiden keynesiläisten hokkus-pokkus-temppujen tielle ei kannata lähteä. Sen sijaan tulee pohtia keinoja, jotka suoraan helpottavat suomalaisten yritysten toimintaa. Terve talous voi perustua ainoastaan yritysten kannattavaan toimintaan. Kaikkien etu on, että yritykset voivat tuottaa mahdollisimman paljon lisäarvoa erityisesti vaikeina aikoina.

Viime lamassa tehtiin kaksi hyvää päätöstä yritysten tilan kohentamiseksi, yhteisöveroa laskettiin rajusti ja osinkojen kaksinkertaisesta verotuksesta luovuttiin. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen vaan käyttää näitä hyväksi koettuja lääkkeitä uudelleen.

Martti Nyberg
Ekonomisti
EVA