Islamistikapinasta on tulossa välitön uhka Saudi-Arabialle

Islamistikapina Saudi-Arabiassa on edennyt vaiheeseen, jossa se voi 2-5 vuoden aikavälillä vakavasti uhata monarkian olemassaoloa. Saud-suku on pitänyt vuosikymmeniä pintansa islamisteja kohtaan. Kolme merkittävää signaalia osoittaa kuitenkin, että nykyinen tilanne on merkittävästi vakavampi kuin esimerkiksi vuoden 1979 kriisi Mekan moskeijan valtauksineen. Nämä signaalit ovat Yhdysvaltojen valtionjohdon strateginen analyysi, kansalaismielipiteen kehitys Saudi-Arabiassa ja maan hallituksen supistuva ratkaisuavaruus.

Yhdysvallat näyttää varautuvan siihen, että maan strateginen kumppanuus saudien kanssa voi olla uhattuna keskipitkällä aikavälillä. Tätä viestittävät sotilaallisen tukipisteen – esimerkiksi johtokeskusten – siirto Qatariin ja Emiraatteihin, aikaisessa vaiheessa syntynyt päätös omien kansalaisten evakuoimisesta ja osaltaan myös maan Irakin-politiikka. USA:ssa on käyty pitkään keskustelua saudisuhteisiin tarvittavasta uudesta paradigmasta, jossa omat intressit turvataan yhdistämällä syvenevä turvallisuuspoliittinen yhteistyö määrätietoiseen tukeen maan sisäisille uudistuksille. Käytännön tasolla tämän paradigman toteutumisesta on kuitenkin vähän näyttöä. Johtopäätöksenä näyttää olleen varautuminen kriisiskenaarioon.

Saudi-Arabian kansalaismielipiteen tulkinta on rajatun tiedonvälityksen vuoksi vaikeaa. Uutisointi paljastaa kuitenkin, että ihmetystä ovat herättäneet lähinnä omaan väestöön kohdistuvat iskut. Länsimaalaisiin ja arabikristittyihin kohdistuvia tekoja ei välttämättä tuomita spontaanisti. Myös tuore ja yllättävän avoin mielipidemittaus Osama Bin Ladenin mielipiteiden yli 50% kansansuosiosta on huolestuttava.

Saudihallituksen perinteiset vakautuskeinot ovat osin menettämässä tehoaan. Julkinen talous on jo pitkään ollut alamäessä, eikä potentiaalisesti levotonta koulunsa päättävien nuorten miesten joukkoa kyetä työllistämään entiseen tapaan. Turvallisuuspalvelun tehokas toiminta ja median kontrolli ovat pitäneet islamilaisen vastarinnan suhteellisen pienipiirteisenä ja poissa julkisuudesta. Viestintäkanavien avautuminen ja vastarinnan kansainvälistyminen ja entistä suurempi liikkuvuus tekevät tästä yhä vaikeampaa. Uskonnollinen legitimiteetti on pystytty turvaamaan rakentamalla etujen tasapaino keskeisten uskonnollisten johtajien kanssa. Radikaalien levittämä takfiir-tyyppinen ajattelu, joka mahdollistaa ulkonaista hurskautta noudattavien muslimienkin julistamisen tietyillä ehdoilla vihollisiksi, nakertaa pohjaa valtiosidonnaiselta uskonnollisuudelta.

Vakavatkaan yksittäiset iskut eivät kuitenkaan itsessään voi ratkaisevasti muuttaa Saudi-Arabian tilannetta. Saudien tehokas turvallisuuskoneisto takaa, ettei mikään yksittäinen isku uhkaa valtarakenteita. Vallanvaihto vaatisi kapinan muuttumista massaliikkeeksi. Tämä voisi tapahtua, mikäli islamistikapinalliset onnistuvat syventämään sosioekonomista tyytymättömyyttä horjuttamalla öljyteollisuuden toimintakykyä, välttämään samalla suoraviivaisen kansalaisten välittömien etujen uhkaamisen (mihin Egyptin muslimiveljet syyllistyivät iskemällä turisteja vastaan) ja pitämään propagandakoneistonsa käynnissä. Vastaavasti olojen vakauttaminen uudelleen vaatii maan johdolta puuttumista sisäisen turvallisuuden lisäksi rakenteellisiin kysymyksiin mm. talous-, sosiaali- ja koulutuspolitiikassa tavalla, jota Saudi-Arabiassa ei ole totuttu näkemään.