Kiina ilmiön äärellä

Kirjoittaja on talous ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut luonnontieteiden väitöskirjaopiskelija Cambridgen yliopistossa Englannissa ja EVAn juniorikumppani.

Tein vastikään matkan Kiinaan Guangdongin provinssiin. Ylitin rajan Hong Kongista maateitse Shenzheniin. Taloudellinen kehitys teki välittömästi vaikutuksen ja oli suorastaan silminnähtävää, kaikkialla rakennettiin. Ei voisi millään uskoa, että 6 miljoonan asukkaan Shenzhen pilvenpiirtäjineen ja kauppakeskuksineen oli 25 vuotta sitten vain köyhä kalastajakylä!

Taloudellisesta kehityksestä huolimatta valtavasta ihmispaljoudesta korostuu massayhteiskunnan luonne. Kommunikointi englanniksi on hankalaa, sillä vaikka useat ihmiset ovat oppineet englantia kirjoista, käytännön kokemusta puuttuu. Palkkataso korkean koulutuksen työstä on Shenzhenissä kuuleman mukaan noin 3000 juania kuukaudessa, mikä vastaa noin 300 euroa. Kun ottaa huomioon että tulovero on noin 10% ja hintataso vain murto-osa Suomesta niin ostovoima on itse asiassa yllättävän korkea.

Vastakohtiin törmää jatkuvasti. Esimerkiksi television ensimmäisellä kanavalla esitettiin kommunistien puoluekokousta, toisella kanavalla puolestaan kenraali Alexander Haigin juontamaa World Business Review:tä. Kiinan johtajien julisteiden lisäksi onnistuin löytämään Shenzhenistä muun muassa Lennart Meren ja George Bush vanhemman istuttamat puut muistomerkkeineen.

Matkani jatkui Guangzhouhun ja sieltä edelleen Zhuhaihin. Henkilöllisyystodistusten tarkastus Zhuhain rajalla osoitti, ettei kenellä tahansa ole asiaa erityistalousalueille. Zhuhain yksi mielenkiintoisimmista kokemuksista oli tapaamani kerjäläinen. Vanhempi ryysyläisen näköinen mies pyysi minulta rahaa vauraalla turistialueella. Kieltäydyttyäni hän teki armeijan malliin asennon ja kunniaa sellaisella tyylillä, että annoin miehelle muutaman juanin. Kysyessäni voinko ottaa hänestä valokuvan, hän vastasi että uusi tervehdys maksaa 100 juania! Yritin tingata hinnasta, mutta emme päässeet sopimukseen vaikka ehdotin lopuksi 10 juania, mikä on omasta mielestäni paljon rahaa yhdestä valokuvasta. Myöhemmin kuulin, että joillekin ihmisille kerjääminen on ammatti ja sillä voi tulla hyvinkin vauraaksi, alueellisia kerjäysoikeuksia voi jopa kaupata. Ammattikerjääjillä voi kuulemma lisäksi olla huomattava yleissivistys ja ainakin yksi on noussut jopa keisariksi.
Koko matkani aikana en kohdannut mitään ulkomaalaisvihaa, mitä nyt täytyi olla tarkkana ettei tullut kiskotuksi hintojen suhteen.

On syytä pitää mielessä, että Guangdongin provinssi on Kiinan yksi kehittyneimmistä alueista, ja että varsinkin maaseudulla asiat ovat usein paljon huonommin. Mihin nämä uudistukset sitten oikein perustuvat? Kysyessäni Mao Zedongista kuulin että virallisen mielipiteen mukaan 70% Maon tekemisistä pidetään oikeina ja 30% väärinä. Uudistusten arkkitehti Deng Xiao Ping kutsui uutta järjestelmää sosialistiseksi markkinataloudeksi, mutta kovin sosialistista tämä markkinatalous ei ole.

Uudistusten kannalta keskeisessä asemassa toimiva taloustieteilijä Professori Li Yining Pekingin yliopistosta mainitsee suurimpina ongelmina valtion omistamat yritykset, maanviljelijöiden tulojen hitaan kasvun, työttömyyden ja epätasapainon rannikon ja maaseudun välillä. Erityinen ongelma on valtionomistuksessa oleva pankkisektori, jolla on valtavat uudistumispaineet selviytyäkseen ongelmistaan ja erityisesti ongelmaluotoista. Ratkaisuina Li Yining ehdottaa osakejärjestelmän laajennusta, siten että tulevaisuudessa tulee olemaan vain hyvin harvoja valtionomistamia yrityksiä. Maanviljelijöiden olojen parantamiseksi hän ehdottaa maanvuokraamisen ja omistamisen laajentamista. Työllisyystilanteen parantamiseksi hän korostaa yksityisten ja yksityisyritysten merkitystä. Yrittäjien kautta hän uskoo vaurauden leviävän myös ennen pitkää sisämaahan. Kutsuttiin näitä uudistuksia millä nimellä hyvänsä, ja olivatpa ne ylhäältäpäin johdettuja tai paikallisia, joka tapauksessa Kiina on hyvä osoitus siitä, että kaikki poliittiset, taloudelliset ja kulttuurilliset tekijät liittyvät toisiinsa.

Mitä Kiinan muutokset merkitsevät maailmalle? Tuskin kukaan tietää varmasti mitä tulee tapahtumaan. Joka tapauksessa tällä 1.3 miljardin ihmisen yhteiskunnalla on huima potentiaali kehittyä. Tarkoittaahan esimerkiksi 8% vuosittainen kasvu 50 vuodessa lähes 50-kertaista kokonaiskasvua. Toisaalta taas Kiinan epäonnistuminen reformeissa olisi katastrofi erityisesti Kiinalle, mutta myös muullekin maailmalle. Maailman kauppajärjestön WTOn jäsenyys tuo mukanaan vielä lisää kysymyksiä, joihin tuskin kenelläkään on varmoja vastauksia.

HSBC:n (Hong Kong Shanghai Banking Corporation) tutkimuksen mukaan Kiinassa on tällä hetkellä noin 20 miljoonaa aidosti keskiluokkaan kuuluvaa henkilöä. Matka tulee olemaan pitkä. Tärkeintä on kuitenkin, että ihmiset ovat tyytyväisempiä oloihinsa kuin ennen ja että vaurastuminen ja uudistukset jatkuvat. Tätä taustaa vasten tuntuu ankealta seurata länsimaiden ja viime aikoina erityisesti yhdysvaltojen uhkauksia nostaa tariffeja kiinalaisia tuotteita vastaan ja taipumusta pitää Kiinan talouskasvua oman hyvinvoinnin uhkana. Toivoisin, että länsimaat näkisivät Kiina-ilmiön enemmän mahdollisuutena ja uudistaisivat myös omia, tosiasiassa monin paikoin sosialistisia ja liian vähän markkinoihin perustuvia talouksiaan.