Hyve – yrittäjyyden unohdettu suure

Kirjoittaja on valtiotieteen maisteri, tutkija ja EVAn Chydenius Fellow.

Taloutemme on useilla mittareilla katsottuna tasapainossa, tuottavuus on korkeata luokkaa ja kilpailukykymme sanotaan olevan suorastaan maailman huippua. Toisaalta työttömyys on edelleen käsittämättömän suurta, väki pakenee eläkkeelle samalla kuin talouden kasvu on vaatimatonta ja tulevat haasteet järeätä luokkaa.

Yrittäjyyttä ja siihen usein liitettäviä yksilöiden ominaisuuksia, aloitteellisuutta ja luovuutta huudetaan laajalti apuun talouskasvun ja työllisyyden kohentamiseksi. Harvat kuitenkin tietävät mitä he yrittäjyyden määrän kasvua toivoessaan oikeastaan peräänkuuluttavat – autonomisia yksilöitä, jotka kantaisivat vastuun omasta elämästään. Yrittäjyyden edistämiseksi ehdotetut korjaukset verotukseen, byrokratiaan ja kannustimiin käsittelevät vain yrittäjän motivaatioon liittyviä ulkoisia tekijöitä. Modernilla talousajattelulla ja taloustieteellä on vaikeuksia ymmärtää yrittäjyyden päälle. Perinteisen taloustieteen riisutun ihmiskuvan mukaan ihmisyksilö on kuin älykäs aasi, joka liikkuakseen tarvitsee joko keppiä tai porkkanaa. Työnteko on aasille rasite. Vasta isännän kirpeältä tuntuva keppi tai työnteosta luvassa olevat makeat porkkanat saavat aasin töihin. Mieluiten aasi kuitenkin kulkisi laumassa laitumella syöden raikasta ruohoa, mikä lienee sille lajityypillisesti katsoen hyvää elämää.

Yrittäjä on kuitenkin tyystin toisenlainen eläin kuin mitä moderni talousajattelu olettaa. Hän on oma isäntänsä ja yrittäjänä oleminen on enemmän kuin pelkkä työ. Se on – kulunutta mutta osuvaa sanontaa lainaten – myös tapa elää. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvin tehdyllä työllä on itseisarvoa, arvoa sinänsä, erikseen siitä ulkoisesta tai välineellisestä hyvästä, kuten rahasta tai tunnustuksesta, jota työnteosta saattaa seurata. Kaikki yrittäjät eivät välttämättä koskaan näe isoja rahoja ja suurta kunniaa. Raha ei ehdi pesäksi asettautumaan vaan tekee jo saapuessaan lähtöä seuraavaan taskuun. Hyvin tehtyjä työsuorituksia eivät puolestaan arvioi yrityksen henkilöstöosasto tai puolueettomat asiantuntijakonsultit. Niitä todistavat usein vain aamuvarhaisen linnut ja yksin tulevien pimenevien iltojen tähdet. Siitä huolimatta hyvä toiminta on yrittäjän päämäärä. Hyvin tehdyn työn ymmärtäminen itseisarvona, ”omana palkkanaan” on keskeistä yrittäjyyden idean ymmärtämiseksi. Moderni talousajattelu ei kuitenkaan anna meille välineitä tämän ilmiön käsittelemiseen, vaan niitä on haettava muualta.

Antiikin filosofi Aristoteleen käsityksen mukaan hyvä elämä päämääränä toteutuu vain ja juuri toimintana siinä yhdessä ja ainoassa elämässä, jota toimija elää. Voidakseen elää hyvää elämää on ihmisen elettävä sitä. Mutta mistä hyvä elämä sitten koostuu? Aristoteleen käsitys hyvän elämän osa-alueista on pääosin hämmästyttävän ajankohtainen ja yhteensopiva myös tämän päivän suomalaisten käsitysten kanssa, joita muun muassa EVA on asennetutkimuksissaan selvittänyt. Niin Aristoteleen kuin nykysuomalaistenkin mukaan perhe, ystävyyssuhteet ja erilainen osallistuminen yhteisölliseen elämään, kulttuuririentoihin ja vaikkapa urheilutapahtumiin ovat itsessään arvokkaita osia onnistunutta elämää. Lisäksi mielenkiintoinen ja haastava työ on tämän päivän suomalaisten mielestä yksi hyvän elämän keskeisistä komponenteista, edellä mainittujen hyvän elämän osa-alueiden ohella. Osuva lienee myös Aristoteleen käsitys, että elämä on onnellinen, kun ihmiselämän perusalueista muodostuu tasapainoinen kokonaisuus, jossa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän.

Työnteko ei siis ole meille pelkkä rasite vaan itsessään olennainen osa hyvää elämää. Työn tarkastelu vain välineenä itse työlle ulkoisten päämäärien saavuttamiseksi anna riittäviä eväitä kaikkien työhön liittyvien motivaatioon liittyvien aspektien ymmärtämiseksi. Se ei ole, eikä voi olla, vain väline jonka kautta hyvän elämän eläminen mahdollistetaan. Hyvä ammattilainen on kiinnostunut työstään ja tekee sitä myös kehittääkseen itseään nauttien työn mukanaan tuomista haasteista, itse tekemisestä ja sen intensiteetistä. Työ voi olla ammattilaiselle hauskaa, toisinaan kuin leikkiä, ja jokaiseen työhön väistämättä liittyvät ponnistelut ja haasteet kääntyvät useimmiten voitoksi kehittäen ja rakentaen tekijän osaamista ja identiteettiä. Työ antaa taitajalleen – filosofi Alasdair MacIntyren mukaan – sisäistä hyvää ulkoisen ohella. Työn sisäistä hyvää voi saavuttaa vain tekemällä sitä, ulkoista saa myös vaihdannan kautta, vaikkapa ostamalla neuvoksen arvonimen.

Hyve ilmenee taloudessa siis moraalin ohella myös ammattitaitona, joka mahdollistaa työtehtävien hyvän suorittamisen. Hyvä toiminta itseisarvona on äärimmäisen vahva arvo, koska se on kytköksissä tekemisen merkityksellisyyteen yksilölle ja sitä kautta myös yksilön identiteetin rakentamiseen ja sen eheyteen. Erityisen selvää tämä on yksityisyrittäjien kohdalla. Yrittäjä on tekojensa mittainen mies tai nainen, hän tekee sitä mitä on, ja on sitä, mitä hän tekee.

Toisaalta hyvefilosofia korostaa ihmisen hyvän elämän ja hyvän ihmisen identiteetin tasapainoista kokonaisuutta ja eheyttä. Aristoteles painottaa, että luonteen hyveet, kuten esimerkiksi rohkeus, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat hyvän kansalaisen hyveitä. Aidosti hyveellinen ihminen toimii myös hyvän yhteisöllisen elämän puolesta. Hyvä ihminen ei voi olla vain osittain hyveellinen, vaan jos hänellä on yksi hyve, tulisi hänellä periaatteessa olla ne kaikki. Työelämän roolit eivät ole kevyitä päällystakkeja, jotka kotiin lähtiessä jätetään naulaan odottamaan seuraavaa päivää. Jos työroolien asettamat vaatimukset ovat aidossa ristiriidassa luonteenhyveiden muodostaman karaktäärin kanssa, on meidän kysyttävä, voiko jatkuvassa roolin ja karaktäärin välisessä konfliktissa elävä ihminen elää aidosti hyvää elämää.

Onko antiikin hyvän elämän filosofian paluu nykypäivän raadolliselta tuntuvaan talouteen toivottoman idealistinen visio? Ei välttämättä. Ensinnäkin viimeaikaisten liike-elämän skandaalien konnien kiinni jääminen ja talouselämän toimijoiden yhteiskunnallisen vastuun voimakas korostaminen todistavat, että talouselämässä eivät sittenkään päde erilliset säännöt. Työssä oleminen on osa ihmisenä olemista ja keskeiset hyveet kuten arvostelukyky, oikeudenmukaisuus, kohtuus, rehellisyys ja luotettavuus ovat yhtä keskeisiä hyveitä koko inhimillisen elämän alueella. Ahneus on talouselämässäkin pahe eikä hyve. Kohtuullisuus tai filosofi Robert Solomonin negatiivisessa muodossa ilmaisema ”not being greedy” on talouden keskeinen hyve, jonka puuttuminen johtaa pettämiseen, valehteluun ja epäreiluun toimintaan. Ne, jotka kuvittelivat toista, putosivat korkealta ja kovaa.

Suurempana haasteena on nähdä ammattitaidon hyveen kontribuoivan yksilön hyvään ja tasapainoiseen elämään. Työnarkomaani, joita joka omistautuu työlleen täysin ei voi elää hyvää elämää tasapainoisena kokonaisuutena jossa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Toisaalta hyvefilosofia korostaa, että hyvä elämä ei ole vaatimus tai ideaali vaan yksilön saavutus, joka vie aikaa ja vaivaa. Tämä pätee myös yrittäjyyden kasvupohjan vahvistamiseen. Yritteliäitä, osaavia ja autonomisia ammattilaisia saadaan aikaan vain pitkäjänteisesti kasvattamalla, ei kepeillä eikä porkkanoilla, kuten Jaakko Elenius EVAn Hyve ja markkinatalous –raportissa huomauttaa.