Mitä Luxenberg paljastaa islamista?

Salanimen turvin kirjoitettu kirja ravistelee perinteisiä islam- ja koraanikäistyksiä. Teos on saanut aikaan kiivan keskustelun jo ennen julkaisemistaan.

Professori Cristoph Luxenbergin uusi kirja ilmestyy piakkoin. Teoksen aihe – Koraanin tekstin aramealainen lukutapa – ei ole tyypillistä materiaalia myydyimpien kirjojen listalle. Odotettavissa on kuitenkin suuren luokan mediatapahtuma. Arvovaltaisen Newsweek-aikakauslehden etukäteisarvostelu kirjasta on herättänyt kohua – ja saanut mm. Pakistanin kieltämään Newsweekin kyseisen numeron myynnin maassa.

Luxenbergin teoria nimittäin kumoaa suuren osan perinteisestä islam- ja koraanikäsityksestä. Luxenbergin mukaansa Koraani olisi alkujaan ollut kristillinen liturginen teksti. Koraania tulisi tulkita aramean kielen – ei siis arabian – kautta. Tällöin monet kohdat saisivat uuden tulkinnan. Esimerkiksi Muhammedia kuvattaisiin profeettojen todistajaksi, ei profeettojen sinetiksi kuten arabialainen lukutapa kuuluu. Samoin esimerkiksi naisten hunnun käyttöä perusteleva kohta muuttaisi tulkintaansa. Islamin oppirakenne olisi muotoutunut vasta myöhemmin arabi-imperiumin levitessä.

Vaikka julkinen keskustelu Luxenbergin ympärillä kiihtyy, tiedemaailmaa tuleva kirja ei tule mullistamaan. Länsimaisessa tutkimuksessa on jo muutaman vuosikymmenen ajan käyty hyvin kriittistä keskustelua islamin varhaishistoriasta. Revisionistinen kritiikki on kyseenalaistanut islamin synnyssä jo lähes kaiken mahdollisen – alkaen siitä, tulisiko islamin synty sijoittaa maantieteellisesti Mekan alueella vai ei. Tutkijoiden valtavirta katsoo kuitenkin edelleen, että perinteinen käsitys islamin varhaishistoriasta on pääpiirteissään oikea.

Luxenbergin teorian ongelmia ovat ainakin sen yhteensovittaminen Arabian niemimaan tuolloisten kieliolojen kanssa, muut tavat selittää juutalais-kristillisten teemojen esiintyminen Koraanissa ja vaikeasti selitettävä näin laajamittainen uskonnollinen suunnanmuutos imperiumin leviämisvaiheessa.

Ehkä mielenkiintoisempaa kuin Luxenbergin varsinainen tieteellinen työ – joka ei tule saamaan tiedeyhteisön hyväksyntää – on se, mistä koko Luxenberg-ilmiö kertoo.

Ensimmäinen asia on kysymys tieteellisen työn vapaudesta. Cristoph Luxenberg-nimistä professoria ei nimittäin ole virassa yhdessäkään Saksan yliopistossa. Nimeä käyttää professori, jonka oikea henkilöllisyys ei ole yleisesti tiedossa. Syy salanimen käyttöön sen sijaan on: kirjoittaja pelkää tutkimuksensa aikaansaamia reaktioita. Ennakkotapauksia on useita. Kaksi vuotta sitten muuan oikeustapaus sai laajasti julkisuutta – tuolloin yliopiston tutkija eräässä islamilaisessa maassa sai tuomion uskosta luopumisesta. Kyseinen tutkija oli viitannut Koraaniin ihmisten kirjoittamana dokumenttina. Kukaan länsimainen tutkija ei tiettävästi ole joutunut suoranaiseen vaaraan kirjoitustensa vuoksi, mutta esimerkit kaunokirjalliselta puolelta ovat varoittavia.

Mielenkiinto Luxenbergiä kohtaan kertoo myös mediayleisön valtavasta tiedontarpeesta. Islamin ymmärtäminen on yksi länsimaiden päättäjien – ja heidän valitsijoidensa – suurimpia haasteita sekä kansainvälisellä tasolla että usein myös paikallisesti. Kaikki teoriat ja selitykset, jotka edesauttavat islamin ja juutalais-kristillisen maailman suhteiden ymmärtämistä otetaan kiitoksella vastaan.

Luxenberg-keskustelu osoittaa myös, että tieteellisessä mielessä islamista yhä tiedetään vielä varsin vähän. Eräitä syitä tähän ovat rahoituksen puute ja arkeologisen työn vaikeudet. Luxenbergin teos onkin oiva esimerkki siitä, että nykytiedon raameihin mahtuu vielä hyvinkin värikkäitä tulkintoja. Uudet tulkinnat ja löydökset tulevat todennäköisesti vielä muokkaamaan länsimaista islam-kuvaa. Esimerkiksi Jemenistä on löydetty hyvin varhaisia Koraanin kappaleita, joiden analyysi on parhaillaan kesken mutta voi osoittautua hyvinkin kiinnostavaksi.

—-
Kirjoittaja on Lähi-Idän politiikkaa seuraava VTM, HuK, joka
toimii konsulttina.