Imperialismin paluu

Kysymys siitä, kuinka kauan Yhdysvaltain joukkojen tulisi pysyä Irakissa, jakaa asiantuntijat.

Suurin osa asiantuntijoista on sitä mieltä, että Yhdysvaltain tulisi yrittää poistua niin pian kuin mahdollista. Toisenlaista kantaa edustavat uusimperialistit, joiden keulakuva on Oxfordin yliopiston historioitsija Niall Ferguson.

Tunnen Fergusonin hyvin – hän oli luennoitsija vuosi sitten Oxfordin yliopistossa järjestämälläni kurssilla. Hän on kirjoittanut kaksi best seller -listalle päässyttä historian tutkimusta (Rotschildin pankkisuvusta sekä politiikan ja bisneksen suhteesta).

Lisäksi Ferguson on toiminut BBC:n televisiosarjojen asiantuntijana. Vanhojen Oxfordin proffien mielestä hän on hieman liian perso tv:lle. Siksi häntä kutsutaan nimellä telly don – eli tv-proffa. Hänen asiantuntemustaan ei kukaan ole kuitenkaan asettanut kysymyksenalaiseksi.

Fergusonin argumentissa on kaksi osaa. Osa yksi: brittiläinen imperiumi oli mainettaan parempi. Se toi järjestyksen, koulutuksen, vapaakaupan ja infrastruktuurin silloisiin alusmaihin. Itse asiassa Ferguson väittää, että brittiläinen imperiumi teki juuri sen mitä IMF ja Maailmanpankki kehottavat kehitysmaita tänään tekemään.

Osa kaksi: Yhdysvaltain pitää tuntea vastuunsa maailman kaupasta ja politiikasta. Sen ei tule vetäytyä omaan kuoreensa, vaan sen tulee edistää sellaisia sääntöjä ja hallintamalleja, joiden turvin kehitysmaat pääsevät mukaan maailmantalouteen. Vain sitä kautta kehitysmaat voivat menestyä.

Sanomattakin on selvää, että Fergusonin ajatukset ovat ammuttu alas kovalla tykistöllä. Viimeksi Newsweekin päätoimittaja Micheal Elliot käytti koko kolumninsa Fergusonin kritiikkiin. Niin tai näin, keskustelu uusimperialismista on alkanut eikä se varmaan poistu vuosikausiin.

Kirjoittaja on Evan johtaja.