Yhdistys


ELINKEINOELÄMÄN VALTUUSKUNTA RY

Yhdistyksen nimi on Elinkeinoelämän Valtuuskunta Ry, Näringslivets Delegation EVA rf ja epävirallisesti englanniksi Finnish Business and Policy Forum EVA. Yhdistyksen kotipaikka on Helsingin kaupunki.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestystä, johon kuuluvat sekä kansallinen kilpailukyky, aineellinen vauraus että kulttuurin elinvoimaisuus.

Yhdistyksen tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys julkaisee raportteja, järjestää ajankohtaisia keskusteluja ja konferensseja sekä luo puitteita asiantuntijoiden ja elinkeinoelämän edustajien vuorovaikutukselle.

YHDISTYKSEN SÄÄNNÖT

Tästä linkistä Elinkeinoelämän Valtuuskunnan säännöt:EVAn säännöt_2004

EVAn HISTORIA PÄHKINÄNKUORESSA

Elinkeinoelämän Valtuuskunta perustettiin maaliskuussa 1974 silloisen Teollisuuden Keskusvaliokunnan isännöimässä kokouksessa. EVAn perustajajäseniä olivat Liiketyönantajien Keskusliitto, Maataloustuottajain Keskusliitto, Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto, Suomen Pankkiyhdistys, Suomen Teollisuusliitto ja Suomen Työnantajien Keskusliitto.

EVAn perustamisen taustana oli dynaamista vaihetta elävän yhteiskunnan henkisesti lukkiutunut asenneilmasto. Yritykset joutuivat tekemään kauas tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä yhteiskunnallisessa ympäristössä, jonka rakenteen määräsivät vanhoihin ideologioihin ankkuroituneet poliitikot. Tieteellinen ja tekninen tutkimustieto kasvoivat räjähdysmäisesti. Tietokonepohjaisen tuotantotekniikan ensimmäiset merkit olivat näkyvissä.

EVAn tehtävänä oli estää Suomen ja suomalaisuuden ajautuminen nopeasti muuttuvan maailman marginaaliin. Se pyrki yhteiskunnan ja elinkeinotoiminnan dynamiikan elvyttämiseen korostamalla moniarvoisuutta ja markkinatietoisuutta ja parantamalla tiedon ja näkemysten liikkuvuutta poliittisen johdon, tutkijayhteisön ja elinkeinoelämän välillä.

EVA oli järjestökentän kummajainen; se ei ollut etujärjestö, puolue eikä rekisteröity yhdistys. EVA syntyi yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa oli paljon poliittisia tabuja ja maaseutuyhteiskunta oli vasta alkanut muuttua palveluyhteiskunnaksi. EVAn tehtäviksi nostettiin poistaa ”elinkeinoelämän ja yhteiskuntapoliittisen kehityksen välillä olevaa viivettä” sekä lisätä työn arvostusta, sillä Suomen menestyminen perustuisi tehokkuuteen ja työhön.

Ensimmäinen vuosikymmen Jakobsonin johdolla

Yhdistystä perustettaessa tulevaksi toimitusjohtajaksi soviteltiin useita yhteiskunnan vaikuttajia. Kiinnostusta tehtävään tunnusteltiin tuolloin pankinjohtajana toimineelta Päiviö Hetemäeltä, STK:n toimitusjohtaja Timo Laatuselta ja kansleri Klaus Warikselta. Tehtävään nimitettiin lopulta diplomaatti Max Jakobson.

1970-luvulla EVA saikin vahvasti ensimmäisen johtajansa Max Jakobsonin kasvot. Tärkeimmäksi tehtäväksi Jakobson nosti muutoksen edistämisen ja siihen varautumisen – EVAn tuli kiinnittää huomiota ja varautua kaikkiin kysymyksiin, ei vain yhteiskuntapoliittisen tilanteen seurantaan. Poliittisesti ylivirittyneenä aikana EVAa ympäröi salaperäisyyden vaikutelma, mutta sen tärkein työmenetelmä oli pysähtyneessä ympäristössä uusilta tuntuvien klassisten perusasioiden näyttävä julkistaminen.

Jakobsonin jälkeen Sipponen

Vuonna 1984 Jakobsonin jäädessä eläkkeelle, ”kirjoittamaan ja esitelmöimään”, hänen seuraajakseen valittiin kansleri Kauko Sipponen.

Sipposen aikakaudella kansainvälisten kysymysten ja turvallisuuspolitiikan rinnalle tuotiin korostetusti valtiosääntö, omistusoikeus, julkishallinto, väestökehitys.

Sipponen loi yhteydet myös sisarjärjestöihin ja kansainväliseen yhteiselimeen. 1980-luvulla Eva lähetti työryhmiä kartoittamaan tilannetta mm. Leningradiin ja Tallinnaan sekä Itä- ja Kaakkois-Aasiaan. Myös koulutuskysymykset, Suomen ja Ruotsin vertailu sekä EY-jäsenyyteen valmistautuminen olivat Sipposen ajan teemoja. Asenne- ja arvotutkimuksista tuli EVAn tavaramerkki.

Iloniemen kaudella kohti EU-jäsenyyttä

Kauko Sipposen jäädessä eläkkeelle vuoden 1990 syyskuussa seuraajaksi valittiin pankinjohtaja Jaakko Iloniemi.

Jakobsonin kausi oli ollut ideologisen kamppailun ja markkinatalouden puolustamisen aikaa, Sipposen aikana Suomi avautui ja koki rakennemuutoksen. Iloniemen kaudella edessä oli kansainvälistyminen, erityisesti eurooppalaistuminen. Hänen kauteensa osui myös Suomea rajusti ravistellut lama. EVA varoitti talouden ylikuumenemisesta keväällä 1990, vuoteen 1994 mennessä oli kadonnut 450 000 työpaikkaa ja työttömyysprosentti oli 16.

Ajan poliittinen tilanne, enemmistöparlamentarismiin siirtyminen, pankkikriisi ja Eta-jäsenyys leimasivat Iloniemen kauden alkua. Eurooppalaistumisen saavuttamiseksi EVAn tiedotustoiminnan teemaksi nousi elinkeinoelämän järjestöjen viestinnän samansuuntainen sisältö – ”EU ei ole täydellinen, mutta paras ratkaisu moneen ongelmaan”.

Ennen EU-jäsenyyden kansanäänestystä tiedotuskampanjaan haettiin mallia Tanskan teollisuusliitosta. Etelärannan liittojen EY-edustaja Kari Jalas oli Iloniemen pätevä tiedustelumies, joka hankki materiaalia ja tietoja Brysselistä. EVAn asennetutkimuksia käytettiin hyväksi kun viestinnän pääkohderyhmäksi otettiin kannastaan epävarmojen joukko. EVAssa kiinnitettiin huomiota myös elämään unionijäsenenä ja tuotettiin tietoa europarlamentista, unionin toimielimistä ja pienten jäsenmaiden asemasta.

EVA uudelle vuosituhannelle

Jaakko Iloniemen siirtyessä eläkkeelle 1999 EVAn toiminta ajettiin minimiin. Suomesta oli tullut EU:n jäsen, maailma näytti kohtuullisen ”valmiilta” – EVAn kaltaista think thankia ei enää kipeästi tarvittu.

EVAn henkilöstömäärän ollessa suurimmillaan 1980-luvun alussa, toimistossa oli toimitusjohtajan lisäksi neljä johtajaa ja kuusi avustavaa henkilöä. Iloniemen jälkeen uutta toimitusjohtajaa ei valittu, toimistoon jäivät ainoastaan asiamies ja sihteeri. EVA yhdistettiin, tosin autonomisena osana, Etlaan eli Elinkeinoelämän Tutkimuslaitokseen, jonka toimitusjohtajasta Pentti Vartiasta tuli oman toimensa ohessa myös EVAn toimitusjohtaja.

Vuoden 2001 syyskuun terrori-iskut New Yorkin World Trade Centeriin saivat elinkeinoelämän päättäjät taas valpastumaan. Maailma ei ollutkaan vielä valmis; itsenäistä, moniarvoista ja ei-propagandistista keskustelua, yhteiskunnallista vaikuttamista tarvitaan sittenkin. EVAn yksinkertainen perusidea – yhteiskunnallinen tiedostaminen ja massa-asenteisiin vaikuttaminen äärimmäisellä julkisuudella – ei ollutkaan vanhentunut.

Vuoden 2002 elokuussa uudeksi johtajaksi valittiin tohtori Risto E. J. Penttilä. Joulukuussa 2002 toimistossa työskenteli viisi henkilöä. EVA astui uudelle vuosituhannelle virkein voimin.

Vuosina 2005-2006 EVA ja ETLA saivat yhteisen hallituksen. Pentti Vartian siirtyessä eläkkeelle Sixten Korkmanista tuli EVAn ja ETLAn toimitusjohtaja. Risto E. J. Penttilä jatkoi EVAn johtajana huhtikuuhun 2010 asti.

Elokuussa 2010 EVAn johtajana aloitti Matti Apunen.

Kirjallisuutta: Jukka Tarkka: Uhan alta unioniin – asennemurros ja sen unilukkari EVA. Otava 2002.



Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA on elinkeinoelämän think tank, jonka tavoitteena on edistää suomalaisen yhteiskunnan pitkän aikavälin menestystä. EVA julkaisee raportteja sekä järjestää erilaisia keskustelutilaisuuksia.