Mikä olikaan Ruotsin malli? Kättä pidempää työmarkkinapuheisiin

Ruotsissa vientiteollisuuden työnantaja- ja työntekijäjärjestöt sopivat ensimmäisinä palkoista ja työehdoista. Tämän jälkeen muut alat seuraavat perässä käyden omat neuvottelunsa teollisuuden määrittämän palkankorotushaarukan sisällä. Tämä palkkamalttia tukeva työmarkkinasopimusten järjestelmä on yksi tekijä Ruotsin menestyksessä, kirjoittaa toimittaja Raine Tiessalo EVA Raportissa Euroopan parhaat reseptit.

Palkanmuodostuksen kulmakivi on teollisuuden yleensä kolmivuotinen sopimus (industriavtal). Jos marssijärjestys on ensimmäinen Ruotsin mallin oleellisista piirteistä, toinen on ajoitus, kirjoittaa Tiessalo elokuussa 2014 julkistetussa raportissa. Teollisuuden työehtoneuvottelut aloitetaan hyvissä ajoin ennen edellisen sopimuksen päättymistä.

Toki Ruotsin kilpailukykyyn vaikuttavat muutkin tekijät kuin palkkamaltti. Naapurimaan teollisuuspohja on laaja, ja yhden vientiveturin hyytyessä Ruotsista löytyy toisia aloja, jotka voivat kannatella talouden kehitystä.

Toisaalta viennin monipuolisuuskaan ei pelastaisi Ruotsia, jos se antaisi esimerkiksi maan suuren julkisen sektorin toimia palkkajohtajana. Siksi työehtoneuvottelujen marssijärjestyksellä on väliä.

Kolmas ominaispiirre on se, että usein vaikeiksi osoittautuvia palkkaneuvotteluja tukee Teollisuuden taloudellinen asiantuntijaneuvosto (Industrins Ekonomiska Råd), jonka jäseninä on neljä työnantajista ja työntekijöistä riippumatonta taloustieteilijää niin yksityiseltä kuin julkiseltakin sektorilta, esimerkiksi yliopistoista.

Neuvosto tekee selvityksiä ja antaa talouspoliittisia suosituksia. Sen tehtävä on myös luoda mahdollisimman realistinen ja puolueeton tilannekuva, ottaa koko Ruotsin etu huomioon sekä antaa ohjeita siihen, kuinka ongelmat pitäisi ratkaista.

Neljäs oleellinen piirre Ruotsin palkkaneuvotteluissa on yleiskorotusten pieni rooli. Vastaavasti paikalliselle sopimiselle jää paljon tilaa.
Suurin osa Ruotsin työehtosopimuksista sisältää erilaisia paikallista sopimista koskevia periaatteita, joita voidaan vielä täydentää työpaikkakohtaisesti. Vain alle kymmenesosa sopimuksista korottaa tasaisesti kaikkien alan työntekijöiden palkkoja.

Ruotsin mallin taustaa – palkkamaltti turvaa tasapainoista talouskehitystä

Ruotsissa vientiteollisuutta korostava sopimusjärjestelmä oli vastaus 1990-luvun talouskriisiin. Maa kärsi korkeasta työttömyydestä ja nopeasta inflaatiosta.

1990-luvulla Suomi oli yhtä lailla talouskriisissä, mutta meillä ei vastaavaa uudistumista tapahtunut. Suomi jatkoi tulopoliittisten kokonaisratkaisujen tiellä, jossa palkankorotukset perustuvat pääasiassa yleiskorotuksiin.

Ruotsissa työnantajat ja työntekijät ajautuivat avoimeen konfliktiin vuonna 1995. Työnantajien mielestä liian suuret palkankorotusvaatimukset uhkasivat vakavasti Ruotsin taloudellista vakautta.

Hallitus painosti osapuolia sopimaan palkkaneuvotteluiden säännöistä niin, että vientiteollisuuden ensisijaisuus tunnustettaisiin. Ratkaisevaa oli sen ymmärtäminen, että teollisuuden palkkojen on kehityttävä yhdessä viennin maailmanmarkkinoilta saaman arvonlisäyksen kanssa.

Viimein maaliskuussa 1997 ensimmäinen teollisuussopimus allekirjoitettiin kahdentoista työnantajajärjestön ja kuuden työntekijäjärjestön kesken. Ruotsin marssijärjestys perustuu siis herrasmiessopimukseen, mutta sen kestävyyttä on testattu riidoilla.

Vuonna 2010 Ruotsin suurin työnantajajärjestö, teknologiateollisuutta edustava Teknikföretagen ilmoitti irtautuvansa sopimuksesta, koska työntekijät vaativat liian suuria palkankorotuksia. Teollisuussopimus jouduttiin neuvottelemaan kokonaan uudelleen. Silti vuonna 2011 solmittu uusi sopimus lopulta vain vahvisti entisestään teollisuuden päänavaajaroolia.

Voimassaoleva kolmivuotinen teollisuussopimus allekirjoitettiin huhtikuussa 2013. Teollisuuden työntekijöitä, toimihenkilöitä ja ylempiä toimihenkilöitä koskevat sopimukset määrittelevät kustannusvaikutukseksi sopimuskauden aikana yhteensä 6,8 prosenttia.

Miksi mallia on syytä harkita?

Ruotsi ja Saksa ovat onnistuneet pitämään reaalisten yksikkötyökustannusten kasvun kurissa, mikä kertoo rautaisesta kustannuskilpailukyvystä.

Suomi taas on menettänyt kilpailukykyään roimasti, kun maamme yksikkötyökustannukset ovat nousseet enemmän kuin missään muussa EU-maassa viime vuosina. Ruotsiin verrattuna Suomen kilpailukyky on heikentynyt lähes kymmenyksellä vuodesta 2006.

Ruotsissa työn tuottavuuskin on parantunut finanssikriisin jälkeen nopeammin kuin Suomessa.

Teollisuuden päänavaajamalli on tuonut Ruotsiin maltillisia mutta säännöllisiä palkankorotuksia.

Palkkamaltti tai yksikkötyökustannusten kilpailukykyisyys ei yksin takaa pidemmän aikavälin kilpailukykyä. Maltillinen palkkakehitys luo silti myös edellytykset tasapainoiselle talouskehitykselle, mikä on tärkeää innovoinnille sekä tuottavuuden kasvulle.

Tuottavuuden kasvu tapahtuu monenlaisten toimialojen sisäisten ja myös niiden välisten rakennemuutosten, niin sanotun luovan tuhon kautta. Siksi tuottavuuden kasvattaminen voi olla hidasta ja myös tuskaisaa.

Ruotsi on onnistunut tukemaan tuottavuuden kasvua edistäviä rakennemuutoksia verraten hyvin esimerkiksi välttämällä taantuvien alojen suojelemista, edistämällä kilpailua ja harjoittamalla aktiivista työmarkkinapolitiikkaa.

 

***

Tutustu koko EVA Raporttiin Euroopan parhaat reseptit.

Erityisesti Ruotsin mallia avataan kappaleessa 8 Kilpailukyky vaatii jatkuvaa hiomista (ss. 56 – 57), jossa puhutaan lisäksi Sveitsistä.

Katso myös Raportin kappale 7 Tehoa ja joustavuutta työmarkkinoille (ss. 47 – 55), jossa kerrotaan Tanskan ja Saksan malleista.

EVA Raportti Euroopan parhaat reseptit julkistettiin 20.8.2014. Lue julkistuksesta lisää täältä.