Suomi ei vilkuillut Ruotsin EMU-päätöstä

Marko Karttunen kirjoittaa kynävieras-palstalla Suomen liittymisestä Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun. Miten Suomi nousi euroalueen jäseneksi ainoana Pohjoismaana?

Viime keväänä eräs maamme johtava poliitikko väitti tiedotusvälineessä, että Suomen liittyminen Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun oli virhe. Pääväittämän mukaan Ruotsi hyötyy nyt siitä, että se jättäytyi 1990-luvulla euroalueen ulkopuolelle.

Hän kertoo olleensa jo silloin sitä mieltä, ettei Emuun pidä mennä ainakaan ilman Ruotsia. Syynä on nyt se, että vahva euro kurittaa Suomen metsäteollisuuden kilpailukykyä. Teollisuusyrityksemme ovat jo siirtäneet tuotantoaan Ruotsiin, heikon kruunun maahan.

Euroopan raha- ja talousliiton Emun käynnistyminen tammikuussa 1999 toi markkinoille uuden valuutan. Merkittävää oli se, että Suomi nousi euroalueen jäseneksi ainoana Pohjoismaana. Muutos oli lopulta suuri, kun käteinen euroraha syrjäytti markan ja tuli kuluttajien kukkaroon tammikuusta 2002 alkaen.

Euro on ollut kymmenen vuoden aikana suuri menestys, vaikka sen ensimmäinen todellinen testi on nyt alkanut taloustaantuman myötä. Myönteistä on se, että euro on luonut vakautta talouteen, mikä näkyy alhaisena korkotasona ja matalana inflaationa. Euro on myös noussut maailman toiseksi tärkeimmäksi valuutaksi Yhdysvaltain dollarin rinnalle.

Pitkin 1990-lukua Emu oli Suomessa puolueita jakava ristiriitainen teema. Muun muassa Keskustan sisällä käytiin julkisuudessa nähtyäkin kovempi kamppailu suhtautumisesta euroon.

Kolmesta pääpuolueesta Keskusta vastusti Suomen Emu-jäsenyyttä. Silloisen oppositiopuolueen mukaan Suomen kannattaa jäädä ulkopuolelle, jos Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska jäävät ulos.

Arvostelijat perustelivat kielteistä kantaansa muun muassa epäsymmetrisillä sokeilla. Sen mukaan Suomi kohtaa äkillisen, kansantaloutta horjuttavan ongelman, mutta muut rahaliittomaat säästyvät talouksien erilaisten rakennepiirteiden takia.

Toisaalta Emu-jäsenyyttä ajavat korostivat sodanjälkeistä devalvaatiosykliä, josta irti pääseminen nousi keskeiseksi motiiviksi. Syklissähän ajettiin kustannukset ylös ja kaadettiin ongelmat muiden niskaan. Sotien jälkeen devalvaatiota ajoivat voimakkaammin metsäteollisuus ja paperityöntekijät.

Kansa oli mielipidetiedusteluissa jakautunut. Missään vaiheessa 1990-luvulla enemmistö kansasta ei kannattanut Suomen Emu-jäsenyyttä. Hanke oli huippusalainen, koska sitä valmisteltiin hyvin herkässä kelluvan Suomen markan olosuhteissa. Päättäjiä arvelutti se, että olisiko viisasta seurata myös Ruotsin ratkaisua.

Huhtikuussa 1998 eduskunta päätti selvällä enemmistöllä, että Suomi lähtee Emu-maiden mukaan 1999 alusta. Mutta väitökseni aineisto eli salaiset puolueiden pöytäkirjat ja julkiset kannanotot sekä puoluejohtajien haastattelut kertoo muun muassa siitä, että missä määrin Suomessa seurattiin Ruotsin Emu-päätöksentekoa.

Yksi väitökseni päätulos on, että kansalliset edut vaikuttivat eniten Suomen päätökseen hakeutua Emun jäseneksi heti tammikuusta 1999 alkaen. Emu oli itsenäinen kansallinen ratkaisu, jossa Suomi viedään kohti Euroopan ydintä ja pöytiä, jossa päätökset tehdään.

Taustalla oli myös halukkuutta irtaantua pohjoismaisesta yhteistyöstä tai piiristä. Kansainväliset tekijät kuten Ruotsin Emu-ratkaisu jäivät vähäiseen asemaan hallituspuolueiden ja maamme muodostaessa kantaa jäsenyyteen.

Silloisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön mukaan Suomi sai Euroopassa lisää arvonnousua siitä, että maamme on ainoana Pohjoismaana mukana Emussa. Paradoksaalista oli se, että Ruotsin jääminen euroalueen ulkopuolelle tuki Suomen myönteistä Emu-kantaa.

Muun muassa Saksan silloinen valtiovarainministeri Theo Waigel käytti Suomea julkisena esimerkkinä itseluottamusta omaavasta maasta. Suomi luotti omiin kykyihinsä ja oli valmis ottamaan vastuuta.

Toinen päätuloksistani oli se, että puolueet tekivät Emu-päätöksen asiantuntijavetoisesti. Puoluejohto, sitä lähellä olevat asiantuntijat ja hallinnollinen eliitti päättivät maan Emu-strategian suunnasta. Puolueiden linjauksista näkyi muun muassa se, että puoluejohto olisi varmasti pohtinut hanketta kriittisemmin, jos asiantuntijaraportit olisivat olleet Emu-jäsenyyttä vastaan.

Jää nähtäväksi, onko myös Suomen Nato-jäsenyyskeskustelu asiantuntijavetoista? Viimeisten gallup-tulosten mukaan perusasetelma on ennallaan: kansalaisten selkeä enemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä.